Päivityshulluus

Olen varmaan päivityshullu. Joka päivä, noin kello 23:00 alkaa himo kirjoittaa komentoriville taas apt-get -u update. Siihen aikaan nimittäin Debian -projektin (käyttämäni linux -distribuutio) uudet päivitykset tulevat saataville.

En ihmettele yhtään miten useimpien windows -käyttäjien koneet jäävät päivittämättömiksi lähinnä vuosikausiksi tai kunnes nettiyhteys käy liian hitaaksi. Se (päivitys) kun on tehty niin hankalaksi ja epämiellyttäväksi että ei sitä rupea tekemään hullukaan. Näissä kun pitää seikkailla jokaikisen ohjelmatoimittajan sivuilla tarkastamassa uudemmat versiot, lataamassa ne ja sitten asentaa ne.

Kun otetaan sitten huomioon kuinka paljon ei-WindowsUpdate -päivitettäviä ohjelmia on käytössä tavallisellakin käyttäjällä, niin päivitykseen voi helposti kulua pitkä aika, eikä sitä aikaa irtoa edes joka kuukausi.

Omat käsin, toimittajan sivuilta, haettavat ohjelmat rajoittuvat tällä hetkellä Operaan, VMWareen ja yllättäen linuxin kerneliin. Kaikki muu päivittyy tässä jokailtaisessa ajossa.

Vaikka päivitykset hoituvatkin 'ajallaan' ja helposti, ei kannata tuudittautua turvallisuuden tunteeseen. Vaikka ohjelma olisi uusin ja turvallisin, mikään ei takaa että se olisi oikein ja turvallisesti säädetty.

PS. Debianin 'epävakaampaa' haaraa käytettäessä ohjelmat apt-listchanges ja apt-listbugs ovat kirjoittajiensa painon verran arvoisia kullassa. En ole näitä käyttäessäni ole vielä törmännyt järjestelmän rikkovaan yllätysbugiin, aina ovat onnistuneet varoittamaan fataalista virheestä tai isosta muutoksesta.

Lukemisen iloa

Kävimme viikonloppuna Lanossa, Tanjan vanhempien 'mökillä' (sana mökki ei IMO oikein kuvaa sitä paikkaa, mutta menkööt). Menomatkalla 'erehdyimme' akateemiseen ja bongasimme Hobb:n Liveship Traders -trilogian. Ja kun oli hyvä hinta (7,5e/kirja, 3 kirjaa), lähtivät mukaan. Siinä tehtiin sopimus että en lue niitä kovin paljon viikonloppuna, mutta se ei tainnut tanjan mielestä pitää kovin hyvin. En tosin saanut edes ensimmäistä kirjaa luettua vielä loppuun, ja Tanja on jo onnistunut piilottamaan loput kaksi jonnekin. Niitä en saa ennen kuin teen joitain juttuja ja Tanjalla on kukkasia. Hrmmh.

Sain kuitenkin alkuviikosta luettua Asimovin 'Säätiö ja Imperiumi', sähköisenä. Muistelinkin että Palmin näytöltä kirjat menevät aika hyvin. Tietty jotkut OCR -virheet häiritsivät, kuten esim. 'tom' (== torn).

Fysiikassa on ollut suhteellisuusteoriaa (for dummies :). Melkoisen eri lailla selitettynä kuin aina ennen, ja paljon ymmärrettävämmässä muodossa. Olisi mielenkiintoista tietää jos tuokin on 'vesitetty' versio.

Tanja halusi äsken täyttää puolestani arvontakupongin. Sanoin asiaa pahemmin kuulematta 'My flesh is weak but my mind is strong -- Et!'. Muutin tosin mieleni kun kuulin että voittona on astianpesukone.

Storyblog

Aina kun teen jotain monotonista ja hyvin vähän ajatustyötä vaativaa, rupean ikäänkuin puhumaan itsekseni. Kelaamaan lähiaikojen mieleenjääneitä tapahtumia ja niiden mahdollisia variaatioita. Jollain lailla se on varmastikin 'itsetunnon' hieromista, yritystä vääntää tapahtumat egolle edullisiksi. Ehkä myös jonkinlaista valmistautumista tuleviin vastaaviin tilanteisiin. Sellaisilla hetkillä keksii 'ne oikeat' heitot jotka olisi voinut sanoa.

Varsin usein on kuitenkin tullut ajateltua jotain 'uutisia', linkkejä. Sepitettyä jotain päänsisäistä tarinanpätkää siihen ympärille. Kehittänyt sen muotoon varsin toimivan vaikkei todellisen ympäristön. Väistämättä tuleekin mieleen että sellaista voisi kirjata.

Siis ideana on kirjoittaa sepitteellisiä juttuja joissa on joku pieni ajatuksenjuuri, linkitettynä sitä tukevaan aineistoon. Kaunokirjallisuus -suuntautunutta juttua jossa todellista ja nykyaikaan sidottua vain linkki ulkopuoliseen aineistoon.

Kun tämän yhdistää vielä taipumukseeni olla välittämättä todellisuuden fyysisistä puitteista tarinoinnissa, niin siitä voisi tulla hauskaa luettavaa. Se ei varmaan sopisi tähän dokumentaariosuuteen (/psi/pub/anseli on 'oikeata' elämää), mutta johonkin sivuhakemistoon sellaiseen voisikin sijoittaa.

Yläastella oli jonkinlainen kirjoitusinnostus. En tiedä johtuiko se sitten siitä että olin vieraskielinen joka oli oppinut suomea kohtuullisen hyvin, vai kirjoitinko oikeasti jotenkin keskimääräistä paremmin, mutta sain ihan hyviä numeroita äikän aineista. Ja tulihan niitä kirjoitettuakin. (Näin jälkeenpäin ne aineet ovat aikamoista paskaa, mutta ikäkorjauksen kanssa ehkä siedettävää).

Mitä teet

Jouduinpa sen kauan pelkäämäni tilanteen eteen että joku 'asiasta' kiinnostunut linkitti suoraan puusan nettihistoriaan. Tapahtumana ei sinällään mikään isompi, google tuo melkein viikottain tietyllä haulla saman verran lukijoita samaan sivuun.

Siinä on vaan se että nyt jälkeenpäin en ole kovin tyytyväinen tuohon sivuun ja tekstiin. Mieliala on muuttunut, samoin asenne henkilöön joka sivun provosoi (Puusa itse). En haluaisi olla enää missään tekemisissä sen kanssa. Voin muuttaa sivua, tarkentaa, jatkaa, taikka laittaa sanojeni päälle käärepaperia niitä vähän pehmentämään. Totuus kun kuitenkin on se että sivua ei kirjoitettu 'herjaamis' -tarkoituksessa, kaikki mitä siellä on, on myös jossain muualla kirjattuna versiona, tekstillä ei ole muuta kuin kokoava merkitys. Kokoava siinä mielessä että siitä mielestäni varsin selkeästi näkee käyttäytymismallin, sen oravanpyörän.

Luulenpa että siellä näkee myös muiden ihmisten (esim. minun) suorittamat kierrokset samaisessa pyörässä, niitä ei vain kukaan ole katsonut tarkemmin.

'Kauan sitten', kun kirjoittelin nettiin ensimmäisiä kertoja, en edes ajatellut että olisin voinut kirjoittaa jollain muulla kuin omalla nimelläni. Nykyään se ei kiinnosta muuten kuin pitääkseni jotkut asiat puolisoni kysymysten ulottumattomissa, siis päästäkseni turisemaan yhdessäelämisen hienosyisemmistä puolista :/

Jonkinlainen vakaumukseni on se että sitä mitä ei voi sanoa omalla nimellä, ei kannata sanoa lainkaan. Mielipiteitä on, myös uskomuksia. Olemisen olemukseen kuuluu se että aina ei voi olla oikeassa, eikä omia uskomuksia ja tietoa voi säilyttää myöhemmässä elämässä. Niitä tekstejä missä olen väärässä tai joihin olen muuten vaan tyytymätön, niitä on vino pino. En kuitenkaan kadu niitä. Katuminen kun vahinkojen suremisena on todella turhaa touhua. Tekisin nyt toisin, en sanoisi asioita samalla lailla, en esittäisi asioita samalla lailla 'totuutena', mutta en voi katua sitä että joskus on sanonut jotain.

Luonnollisena pakotienä menneisyyden muuttamisen halusta pääsemiseen voi pitää esimerkiksi sitä että ei kirjoita julkisesti mitään. Että on vain hiljaa ja lurkkailee. Antaa muiden hoitaa paskanjauhamisen ja väärässäolemisen.

Minuun persoonana kuuluu että minä en voi näin elää. Jos minua nyt sattuu kiinnostamaan kirjoittaa niin kirjoitan, parhaani mukaan. Esim. nyyssit mediana ovat sellaisia että siellä voi vastata yksittäiseen viestiin, korjata toista jos hän on väärässä. Luotan siihen että sitä mahdollisuutta myös käytetään silloin kun joku on väärässä tai jos on eri mielipide. Minua ei pelota olla väärässä. Ja olen valmis vaihtamaan uskoni ja arvoni silloin kun minusta niin tuntuu.

Nyysseissä, puhuttaessa nimimerkkeilystä (anonyymiydestä), on usein argumenttina työnantajan suhtautuminen kirjoituksiin. Minä en tässä 'tason' tilassa voisi kuvitellakaan että rajoittaisin kirjoittamista nettiin työnantajan tähden. En siis tarkoita että harrastaisin pakolla työajalla kirjoittamista taikka työnantajasta kirjoittamista, vaan sitä että en kirjoittaisi mieltäni kiehtovista asioista vain sen takia että joku työnantaja ei tulevaisuudessa sellaisista pitäisi. Jos joku tosiaan piittaa siitä mitä olen aikanani kirjoittanut jonnekin ryhmään, niin mitä muuta siellä paikassa voikaan olla vialla?

Pari vuotta sitten olin vakuuttunut myös siitä että dresscode:lliseen firmaan en mene töihin missään tapauksessa. Nyt kokemukseni puhuu siitä että työpaikalla pitää olla jotain mikä sitoo ihmisen mielellisesti työpaikkaan. Jokin mikä saa ihmisen ajattelemaan 'nyt olen töissä, teen siis työasioita'. Jotenkin kuitenkin edelleen vastustan vaatteiden käyttämistä sellaiseen sitouttamiseen. Ja edelleen minusta on suorastaan kuvottavaa jos työnantaja käyttää sitten sellaista henkistä rajoitetta kuin 'nyt olen töissä, en siis kirjoita mitään omalla nimellä'.

Jos asia on minulle tärkeä, koen tärkeäksi myös sen että voin tuoda sen esiin, kohdistaa sen niin että 'tällaista ja tällaista ihmistä, minua, kolottaa sellainen asia'. Esim. USA:laisten on helppo puhua siitä että maassa on liikaa hispanoja, mutta mitäs kävikään kun Elian yritettiin poistaa maasta? Henkilöllisyys tuo voimaa.

Yhtä isoa tavaraa rikkaampina

Kävimme Tanjun kanssa hakemassa kaupasta pakastimen. Semmoisen pienen 102L:n päältä täytettävän. Kaikissa kaupoissa näytti olevan tätä samaa mallia, mutta eri valmistajan merkin alla. Ainoa vähänkin poikkeava oli Whirlpoolin malli, mutta se oli tätä meidän mallia hötömpi. Mustassa Pörssissä meidän valintaa myytiin energialuokalla B, kun taas Gigantissa se oli merkattu luokkaan C. Hämärää.

Tanju taisi vasta nyt huomata että kirjoittelen tänne useamminkin, luulin hänen jo löytäneen tämän kun sanoi että oli 'ihan äskettäin' käynyt sivuillani. Loppupäivän (eilisen oikeastaan) sainkin kuulla kysymyksiä lasijutusta.

Photosig näyttää muuttuneen ihan oikeasti, eilinen värikäs ötökkäkuva ei kirvoittanut kuin yhden kommentin. Tässäkin pätee se että vastavuoroisuudella pelataan, jos et leiki, niin kukaan ei leiki sun kanssa.

Vihreitä pitkätukkamiehiä

Kuten (ainakin joillekin) näkyy, uudistin hiukan lookkia. Vaihtoon meni värivalikoima ja samalla pieni määrä datan rakennetta. Jonkin verran päädyin taistelemaan IE:n kanssa, ja se kasa vei minusta voiton.

Parisen viikkoa on nyt ollut läpikuuntelussa Charonin tuotantoa. Aivan loistavaa tavaraa. Vertaukseni eivät kuitenkaan osuisi kohdalleen joten säästän niiltä. Sanotaan kuitenkin että sijoittuu aivan mielimusiikin kärkeen.

Koulu loppui osaltani viime viikon tentteihin ja alkaa taas kolmen päivän kuluttua (yllättäen) matikan kurssilla. Joskus sekin on saatava läpi.

Väliajalla olen sannut tehdä aika vapaasti sitä mitä minua on huvittanut, niinpä tein dctc:n (komentorivipohjainen DirectConnect -asiakas) päälle robotin joka latailee hubilla olevien ihmisten tiedostolistauksia kun ne muuttuu ja tekee niistä muutoslistaa. Nämä muutokset sitten pusketaan tätä vastaavaan 'blogiin'. Näin pystyy pysyttelemään triviaalisti kärryillä siitä mitä uusia juttuja liikkuu. Vielä en koodia (perliä :) ole julkaissut, mutta ei se enää kovin paljoa vaadi.