Harrastebonus

'Sain' lisää levytilaa. Kyllä, tässäkin iässä joskus vaan 'saa' tavaroita. Oikeastaan se oli harrasteboonus kun en ole olevinaan niin paljon tarvittaviin työkaluihin sijoittanut.

Pienen pähkäilyn jälkeen sain levyn käsiini (seikkailuun kuului muutaman bussin perässä juoksemista ja viime tingassa kaupan toimipisteeseen saapumista). Asentelin sen sitten eilen ja satuin ajamaan Ultimate Boot CD:ltä valmistajan testiohjelman. Uudelle levylle se meni hienosti läpi (pari tuntiahan se raksuttaa).

Tuon asian suhteen kun olen paranoidi, niin ajoin saman ohjelman myös vanhemmalle Maxtorin levylle. Kosh. Antaa virhettä jostain testistä (ei kerro, sanoo vain että elinikäodote on lyhyt) ja suosittelee RMA:mista valmistajalle. Maxtorin takuuta on vielä vuosi jäljellä, mutta levyn myynyt Bulldog ei antanut kuin 1v takuuta. Edessä siis 5cm pehmusteiden laatikkoon tunkeminen ja postihärdellöinti, which sucks.

Samalla iltaa kuluttaessa ja testin etenemistä seuratessa (pelkkä pyörivä palkki, ei prosenttimäärää, thx maxtor.) tulin avanneeksi vanhemman, dödöpurkkiin kuolleen kovalevyn. Siitä tuo ylläoleva kuvakin. Kuolinäänien perusteella odotin että se olisi ollut pahemminkin naarmuilla, mutta varsinaiset levypinnat olivat jäljettömät.

Levyhistoriani on sisältää nyt sitten 170Mt itsekseen hajonneen levyn, 1.3Gt kuolevan kovalevyn, 20Gt kuoliaaksi hajustetun levyn ja 80Gt kuolinennusteen saaneen levyn. Vastaavasti 2Gt, 2x1Gt ja 160Gt levyt ovat vielä elossa, pienemmät näistä jo vähintään 7 vuotta. /me koputtaa puuta.