Opiskelijan elämä on perseestä

Vihaan näitä puoli vuotta kerrallaan jatkuvia työpäiviä. Jos on oikeassa työssä, työpäivä loppuu kun lähdet töistä, tai sinulle maksetaan loppuajastakin. Opiskelijana pääset tekemään hommaa jatkuvasti, käytännössä taukoamatta ja kun otat breikkiä, mietit vain että olisi voinut tehdä tuotakin pidempään.

Sitten on näitä ääliöitä jotka luulevat että opiskelijalla ei saisi olla elämää, kaikki aika pitäisi pyhittää opinahjolle ja valmistua mahdollisimman nopeasti. No haistakaa tuore paska. Jeesuksen perkele kun tekisi mieli ostaa jotain joutumatta miettimään kuinka monen viikon ruuat siinä menee.

'Laina on hyvä tapa rahoittaa elämää, sillä minäkin pärjäsin N vuotta sitten'. Ja se näkyy. Maksoit sitä mahalaukku haava-arvilla pois, söit tonnikalaa makarooneilla, sitä samaa paskaa mitä opiskelijanakin, sen 15 vuotta, onnittelut. Menepä nyt kertomaan psykiatrillesi kuinka elämä on niin suorituskeskeistä ja kuinka tekisi mieli muuttaa maalle hakkaamaan halkoja. Mutta älä tule minulle tyrkyttämään tuota samaa hirttosilmukkaa.

Kevyttä liioittelua, tietenkin. Tulipa miettineeksi että asiat voisivat olla huonomminkin. Pankissa viiskyt tonnia lainaa, vakuuttamaton talo palamassa, itse juuri valmistunut udmurtian kielen asiantuntijaksi, kaksikymmentä allergiaa ja puoluekannaltaan perussuomalainen. Ehkäpä tämä tästä.