Nokia 6030 lähinnä 3210:n omistajan näkökulmasta

Sain tämän joulun lahjaksi Nokia 6030:n kun muotoilin toiveeni "yksinkertainen puhelin jossa värinähälytys". Kiitos joulupukille. Seuraavassa kevyttä vertailua samaten joululahjaksi saatuun 3210:iin.

Varmaan ensimmäinen asia jonka tästä puhelimesta näkee on pimeä näyttö. Pimeä siinä mielessä että kun puhelin ei ole aktivoitu tai näytön taustavalo muuten päällä, siitä ei näe yhtään mitään ilman kirkasta auringonvaloa. Toisin sanoen kellonaikaa tai puhelimen tilaa (tekstiviestejä, vastaamattomia puheluja..) ei näe ilman että pistää puhelimen päälle. Aktiivisena näyttö on erinomainen - kirkas ja värikäs.

6030 on kevyt ja pieni. Ei mitenkään älyttömän kevyt tai pieni 3210:n verrattuna, mutta sen verran että ero on selkeä 6030:n eduksi. Laturina toimii edelleen samanlainen mötikkä, mikä on kai ihan hyvä.

Valikot ovat nokialaista ennen käyttäneelle tuttua kauraa ja logiikka pääosin toimii. Hieman yllättää valikoiden tahmea tuntuma. Ne toimivat hitaasti. Siitä kun painaa navigointitapilla 'Valikko' kuluu tasan sekunti siihen että valikot oikeasti näkyvät. Reagointiaika jo valikoissa ollessa on oleellisesti nopeampi mutta jättää silti tahmaamisen maun. Jos taas kirjoittaa suoraan numeroa niin puhelin reagoi hyvin nopeasti.

Näppis on puhelimeksi erinomainen. Hieman päänvaivaa aiheuttaa päätös sijoittaa 'c' (pyyhi) näytön oikeaan laitaan, jolloin sen käyttäminen vasemmalla kädellä ei enää onnistu. Suunta-tatin alanuoli on myös vähän huolimattomasti muotoiltu sillä sitä käytettäessä painaa helposti 2-näppäintä. Kuitenkin verrattuna muihin samanmuotoisiin puhelimiin tuon näppis on ylivertainen. Jonkinlaisena kauneusvirheenä voinee pitää sitä että taustavalaistuissa näppäimissä näppäimen sisäisen rakenteen artefaktit peittävät kirjainten osat, eli esimerkiksi 'mno 6' näkyy 'mnc 6'.

Eri asioiden asetukset on ripoteltu oudosti ympäri puhelinta. Voi olla että tässä tapahtuu abstraktion vuotoa ja eri kohtien yksittäiset 'sovellukset' näkyvät tällä lailla loppukäyttäjälle. Toimivampaa olisi kuitenkin ollut käyttää kaikille asetuksille samaa valikkokohtaa.

Puhelimen manuaali on ylimalkainen, monia asetuksia selitetään lähinnä synonyymein niiden valikkonimistä, eli ei ollenkaan. Se mitä manuaalista en löytänyt on minkäänlainen maininta lisälaitteista muussa kuin 'älä käytä muiden kuin nokian valmistamia lisälaitteita' -maininnassa. Netistäkään ei löytänyt mitään tietoa puoleen tai toiseen siitä onko tälle puhelimelle jonkinlaista USB -piuhaa. (netistä löytyi tietoa että sellainen on olemassa, ei vaan ole nokia.fi -versiota, mikä on selkeätä vittuilua asiakkaille)

6030:n myyntivalttina taidetaan käyttää siinä olevaa FM-radiota. Käytin sitä sen verran että viritin paikalliset radiokanavat. Satunnaisessa käytössä lienee ihan käyttökelpoinen, jatkuvaan käyttöön käyttöliittymä on taas surkea. Kanavanvaihto on jälleen kerran hidasta, ohjelma odottaa ensin josko haluan vaihtaa suuremmalle kuin 01-09 -kanavalle, jolloin kanavasurffaus ei siis onnistu. Handsfreessä oleva nappi taas toimii erittäin epämääräisesti, en onnistunut päättelemään totteleeko se kaksois- vai triplaklikkausta. Handsfreen nappikuulokkeet saivat korvani aika nopeasti kipeiksi, sonyn vastaavat halpanapit eivät sellaista tehneet, johtunee niiden kapeammasta reunasta.

Eli kootusti, Plussat:

• Koko, paino
• Näppis
• perusmultimediapuhelin (webi, pelit, java)

Miinukset:

• Näyttö on vitsi kun taustavalo on pois päältä
• Ei virallista Nokia data-kaapelia
• Tahmea toiminta
• Asetukset levällään
• N vuotta käyttöliittymäsuunnittelua ja silti täynnä pieniä typeriä ärsyttävyyksiä

Verrattuna 3210:aan selkeä parannus (jos ei ota tavakseen kaatuilun), mutta olisi voinut olla paljon parempi. Yhden illan kaupoissa kiertämisen perusteella tämä lienee kuitenkin jonkinlainen optimi.

Semmonen joulu

Kävimme viettämässä joulua äitini ja hänen avomiehensä luona Espoossa. Oli oikein mukavaa, vaikka lopuksi iskikin perinteinen sukulaisväsymys.

Espooseen menimme junalla. Hieman yllättäen varaamamme 'perhehytti' oli meitä lukuunottamatta tyhjä. Joko meillä kävi tuuri ja siihen paikkoja varannut toinen perhe ei vaan päässyt paikalle tai sitten perhehyttiä ei ymmärretä käyttää. Ainakin näkyi paljon lapsiperheitä, joten mistä lie kiinni.

Joulua oli viettämässä yhteensä 4 aikuista (Äiti, Pekka, Tanja ja minä) ja 3 lasta (Pekan tytöt ja Aksu) noin 3-huoneisessa kerrostaloasunnossa. Mölyä siis syntyi. Tytöt jännittivät kovasti joulupukkia, Aksu ei taas ymmärtänyt vielä sen päälle yhtään mitään. Äiti ja Pekka olivat tilanneet jonkun käymään jakamassa lahjat, kevyt esitys ja tytöt saatiin huijattua.

Tämän joulun saldo oli jo paljon aikaisemmin saatu digi-runko (ainakin osa rahoituksesta on 'joululahja' :), kirja pojan kasvattamisesta, nahkakintaat (kätevät näissä pirkanmaan paukkupakkasissa :D), suklaata, kanaruokakirja, villapaita ja Nokia 6030 -puhelin josta myöhemmin lisää. Sivulahjana sain äidiltä kaksi lisää Dovlatov -kirjaa täydentämään aikaisempaa yhden kirjan kokoelmaani.

Lörppö

Olen nyt vähän pidempään miettinyt miksi kaikki mahdolliset 'taiteilijat' ja jotain jossain yhteydessä taiteeksi tulkittavaa materiaalia tuottavat osaajaat pyrkivät aina tuottamaan myös kirjallista aineistoa. Useimmilla (mikä koskee koko ihmispopulaatiota) ei ole sanottavana mitään sellaista mikä ylittäisi edes tavallisimman kliseen rajan. 'Kuvaan lapsia koska ne kuvastavat sitä mikä on puhtainta maailmassa'. Yeah right, tai ehkä siksi että lasten ilmeenhallinta pettää helpoiten ja näin saa helposti 'candid-shotteja'.

Äiti on kyllä kertonut että jos ei ole hyvää sanottavaa niin olisi parempi pitää leipäluukku kiinni. Eikä tämä olekaan pahalla, luen itseni tähän ryhmään. Ei riitä että tekee jonkun kuvan vaan pitää puskea tekstiäkin oheen. Vaikka kumpikaan ei saa toisesta mitään lisäsisältöä.

Olenkin tällä hetkellä sitä mieltä että tämä 'poikkialaisuus' johtuu yksinkertaisesti siitä että melkein kukaan ei ole vain puhtaasti teksti- tai kuvaihminen.

Toisaalta kun lukee valokuvausfoorumeja tai suosituimpien paikkojen 'artikkeleita' niin tulee helposti mieleen mielikuva itseään selkääntaputtelusta. Välillä taas jonkinlaisesta itsepönkittämisestä 'oikeata taidetta' (maalaus, muotoilu) vastaan. "On tämäkin oikeata taidetta kun pitää tehdä kuva oikean valon aikaan ja pysäyttää hetki". En ole tosiaan seurannut muiden taiteiden foorumeja, ehkä niilläkin on jotain vastaavia olemassaolonsa oikeutustaisteluja.

Laitetaanko puudutusta?

Kun näitä kuvia on nyt tullut laitettua vähän säännöllisemmin juttuihin mukaan, ajattelin vähän nostaa resoluutioita. Peukaloisten kokoraja on nyt 250x250 ja isompien kuvien 1000x1000. Vähän arbitaariset rajoitukset, mutta niin olivat edellisetkin. Tuo 1Mpix (Filmin 2:3 -rajauksella 0.67Mpix) on jo aika suuri osa siitä resoluutiosta mitä tuosta kamerasta edes saa irti.

Ylläoleva kuva on aamuiselta hammaslääkärikäynniltä, näin tuon mennessä hyvin kauniissa aamuvalossa, muttei ollut aikaa pysähtyä. Kun palasin, aamupäivän aurinko oli jo noussut. Ajatus kuitenkin selviää, sillä se 'oksa kasvaa päästä' -tilanne ei välttämättä ole aina kuvan tuhoava osa.

Sain aikajakauksen f-spot:iin melko hyvään kuntoon, siis niin hyvään että sitä kehtasi mainostaa sähköpostilistalla. Sainkin aika pian 'makee' -palautetta. Teki hyvää. Nyt voisi poistaa siitä suurimman osan FIXME:istä ja lisätä pari tärkeintä filtteriä ryhmille. Sen jälkeen voisi katsoa josko saisin siihen aktiivisen synkronoinnin verkko-osoitteen kanssa (siis niin että kun laitan kuvaan jonkun tagin, merkinnän, jolle on määritelty synkronointi niin se kuva tulee itsekseen 'julkaistuksi'). Tällainen olisi erittäin kiva esimerkiksi perheelle jaettavien kuvien kanssa. Gallerioiden kasaaminen kun on aina niin järkyttävän vaivalloista.

Kuvasin tänään parvekkeelta kuuta, lopputulos oli.. Huono. En tiedä johtuuko mistä, mutta ei vaan onnistunut. Kuvasin siis käyttäen 70-300mm halpista, siihen päälle no-name 2x extenderi ja kameran oma 1.5 crop, siis noin 900mm putkea vastaava polttoväli. Kuvassa näkyy koko ruutu, tuon kokoiseksi kuu tulee tuolla yhdistelmällä.

Itsenäisyyspäivä

Koodasin aamulla aika siistin jutun, F-Spot -kuvahallintasoftaan moodin jossa kuvat jaetaan kuvausajankohdan mukaan ryhmiksi. Ensimmäisessä onnistuneessa koeajossa raja-aika oli 1 tunti ja aika pirun hyvin se osasi jakaa valokuvat oikeisiin ryhmiin. Näki aika hyvin yksittäiset kuvausrupeamat. Sain virikkeen tuohon jo eilen kun luin yhdeltä maili-listalta kuvauksen toiminnosta ja olin ihan täpinöissäni sitä jo koodaamassa kun neiti aika käski nukkumaan.

Käytiin sitten illalla keskustassa katselemassa ilotulitusta Tanjun pikkuveljen ja tyttöystävänsä kanssa. Yritin tasapainoilla kuvaamisen ja paukkeesta nauttimisen välillä, mutta taisi mennä kokemus valitettavasti vähän kuvaamispainoitteiseksi.

Ekaa kertaa koskaan kuvasin ilotulitusta, perusteet kuitenkin tiesin jo, ja jonkin verran laitteen pimeäkäyttäytymistä (kohinaa pitkillä valotusajoilla + vihreä kanava ei saa oikein mitään dataa). Nokalla oli 28mm vastaava f3.5:lla, parhaat tulokset tuli oikeastaan kuvaamalla bulb:lla ja pitämällä kättä linssin edessä sen ajan mitä tuli 'turhia' paukkuja ja taukoja.

Porukkaa oli kyllä tosi paljon, enemmän kuin viime vuonna. Puheet olivat perinteistä 'mumblemumble*kansa*mumble*itsenäisyys*mumblemumble*sota*mumble'. Jälkeenpäin katsoimme linnan juhlia (meidän telkkari viettää eläkepäiviään kellarissa).

Fetasalaatti

Edelleen, tekstitys Tanjun

• puolikas jäävuorisalaatti
• 1-2 tomaattia
• puolikas kurkku
• puoli purkillista valmista marinoitua feta-oliivi-valkosipuli-seosta, marinoitu öljy on tosi hyvää! ja ne valkosipulit... (varmaan vois laittaa koko purkillisen, jos ei oltais köyhiä opiskelijoita, on näes aika vähän fetaa tuossa, 150g kaikkea yhteensä koko purkillisessa muistaakseni)
• tuoretta basilikaa, mustapippuria

Kaalisalaatti

Edelleen, tekstitys Tanjun.

• n. 1/4 kaalia hyvin ohueksi suikaleiksi leikattuna (n. 5cm pitkiä, että on helpompi syödä)
• puolikas kurkku leikattuna ensin pitkittäin neljään osaan ja sit siitä ohuita viipaleita (eli semmoisia pieniä kolmion muotoisia kurkunpaloja)
• ruohosipulia tms. mietoa sipulia maun mukaan
• sitruunamehua iso loraus (ruokalusikallinen?)
• etikkaa hyvin pieni loraus (teelusikallinen?), jos ollenkaan.
• suolaa (reippaasti, muuten kaali ei pehmene), pippuria ripaus

Perunasalaatti

Edelleen, tekstitys Tanjun

• keitettyjä, jäähtyneitä perunoita pieniksi kuutioiksi leikattuna (n. 4-5 kpl keskikokoisia)
• puoli purkillista punajuurikuutioita
• puoli purkkia tölkkiherneitä (tai puoli pussillista pakasteherneitä, mies on sitä mieltä, että noi suolatut tölkkiherneet on parempia...)
• n. 2 kokonaista suolakurkkua pieniksi kuutioiksi leikattuina
• tilliä reilusti
• ruohosipulia/purjosipulia tms. mietoa sipulia jonkin verran
• öljyä iso loraus
• etikkaa pikkuisen (korkeintaan puoli ruokalusikallista)
• suolaa ja pippuria (ja suolaa taas ihan hirmuisesti...)

Perus-salaatti

Tanju kirjoitti näitä jonnekin foorumille ja pyysin kopion tännekin kun näitä kuitenkin aina välillä tarvitsee eikä kaikkea muista. Tekstitys siis hänen.

Meillä syödään aika usein miehen tekemiä venäläistyylisiä salaatteja:

Tavallinen salaatti:

• 1/2 jäävuorisalaattia
• 1-2 tomaattia
• 1/2 kurkkua
• 1/2 purkillista ranskankermaa /creme fraichea /smetanaa
• suolaa (mies tunkee tätä ihan liikaa mun makuun... )

Valkosipulikana

Tämän piti olla ruokalauantai, mutta venyi turhan pitkäksi.

Klassikko, älyttömän helppo ja silti hyvänmakuinen kanaresepti:

• Kanaa, esim. rintapalat tai koivet, maustamattomat tai maustetut, kunhan ei ole ihan pikkusuikaileina
• Kermaviiliä purkki
• Valkosipulia pari kynttä
• Suolaa, pippuria

Ota kana valmiiksi esiin (se tavallinen puoli tuntia mitä sen pitää tasoittua). Purista valkosipulit kermaviiliin, lisää suolaa, pippuria; sekoita reippaasti. Anna odottaa samalla kun kana tasoittuu.

Asettele kana vuokaan tai vastaavaan. Jos kana on maustamaton, levitä päälle suolaa ja pippuria. Levitä kermaviilisekoite päälle, käytännössä pelkkä kaataminen riittää.

Paista uunissa, yksi tunti 200°C:ssa.