
Pari viikkoa sitten (juhannuksena) tuli täyteen vuosi
siitä kun menimme Tanjun kanssa naimisiin. Juhlistimme tapahtumaa
käymällä siellä missä alunperin tapahtumaa juhlistimmekin. Tanja joogasi ja
me Aksun kanssa istuskeltiin rannalla.
Jos kysyttäisiin niin en osaisi sanoa onko jokin muuttunut tämän
vuoden aikana. Tanja taitaa puhua minusta edelleen
poikaystävänään. Monen vuoden tottumus takana. Yllättäen ihmiset
tuntuvat olevan vähän yllättyneitä saadessaan tietää että olen
naimisissa, ja sen ikäinen mitä nyt olen. Olen lapsellinen.
Mietin että naisille avioliitto on niin kova instituutio ja
paineet ovat niin kovia että tästä on parempi olla kirjoittamatta sen
suuremmin. Mitä pidempään kirjoittaa sitä pahemmin saa asiat
solmuun. Onneksi vain toinen meistä on parantumaton kyynikko.
Anselista oikealle