Anselista oikealle

Ministeri: järjestäytyneen rikollisuuden oppaat hyvä asia

"M&E -ministeri Thors suhtautuu myönteisesti runsaasti keskustelua herättäneeseen kirkkojen turvapaikkaoppaaseen."

Hyyyyvä juttu. Mitä jos muunlaiset järjestöt julkaisisivat samanlaisia oppaita ihmisten lain kätkentään? Bandidoksilla voisi olla omanlainen julkaisu, Ruandan veteraaneilla oma, ehkäpä katolinen kirkko voisi julkaista oppaan miten aborttiklinikoita polttopullottaneet 'mielipidepakolaiset' olisi hyvä piilottaa.

Tuon oppaan julkaisuut kirkko on tuon tekemällä ja noudattamalla siirtynyt selkeästi järjestäytyneen rikollisuuden puolelle. Mutta eihän sille kuitenkaan tulla tekemään mitään.

Erinäistä

Sarjassamme valivali. Miksi ihmeessä KUN windowsin ulkokuori (ns. Start-palkki) kaatuu ja ruudulle jää vain kasa ikkunoita, pitää minun ensin tappaa kaikki explorer -nimiset ohjelmat ennenkuin tämä palkki tulee takaisin? Onko ihan pakko sammuttaa kone jonka ohjelmien tulille laittamiseen meni melko pitkä aika?

Miksi ihmeessä Microsoft ei ole edes .NET:ssä sisällyttänyt mitään nimiavaruuden kautta saatavia vakio-ikoneita työkalupalkkeihin ja menuihin? Nykyisessä tilanteessa jokaisen menuitemi ja nappi joutuu hakemaan erikseen oman kuvakkeensa jostain tiedostosta. Tämä on siis niin tajuttoman typerää. Toki, kuten erään orjan artikkeli kertoo, VS2005:n mukana tulee ikonikirjasto, se kuitenkin sitoo ohjelman aina käännösajasta eteenpäin yhteen ja samaan ikoniin, sen look ei todellakaan päivity KUN käyttöjärjestelmä päivittyy.

Ja miksi ohjelman pääikkunan ikoni on edelleen pakosti .ico -tiedosto, ja sen lisäksi tietyn kokoinen. Uusimpaan versioon päivitetty VS2005 ei todellakaan ladannut png -tiedostoa eikä edes tarjoutunut muuntamaan sen ico:ksi. Kuinka hankalaa sellainen on? Kaksi riviä koodia. Sen lisäksi se onnistui asettamaan ikoniksi 14x16 -kokoisen tiedoston, joka ei edes näy ikonina (sen pitää olla pakosti 16x16 tai sen moninkerta). PRKL

Koodasin ohjelmapätkän joka seuraa tiettyjen tiedostojen olemassaoloa ja poistaa ne käskettäessä. Drag'n'Drop'n'Shit. Luxusta.

Kustannuspisteen kuningas

Sain sitten pitää työpaikkani, ainakin sinne sopparin loppumiseen asti. Olo on sekä helpottunut että hämmentynyt. Ryhmästämme oli lähtenyt jo itsekseen yksi henkilö eteenpäin ja toinen lomautettiin toistaiseksi. Kun olen määrä-aikainen tekijä ja vieläpä tarpeen-mukaan tunneilla niin olisin varmaan lentänyt pellolle jos olisin vähänkin vähätuottavassa asemassa.

Eipä tästä oikeastaan olekaan mitään järkevää sanottavaa, asia selvisi jo keskiviikkona, mutta siitä lähtien on ollut pää aika nollilla. Ylipäätään irtisanottujen/lomautettujen koostuminen näyttää oudolta. Vain muutama "vähän" aikaa sitten taloon tullut, suurin osa pidempään olleita. Testaajia on nyt aika pirun vähän ja se asettaa taas omia paineita kaikille jotka koodia tuottavat.

Todennäköinen irtiotto vuokrasta

Syksyllä saatamme päästä tästä TOAS:n vuokrakämpästä eroon. Olemme jo jonkin aikaa jonottaneet sopivaa paikka asumisoikeuskotiin. Saimme perjantaina (jo toisen) tarjouksen ja se oli hyvin sopiva asunto, parinsadan metrin päästä nykyisestä. Muutama neliö lisätilaa ja lisähuone tulevat tarpeeseen.

Suuri osa säästöjä siihen uppoaa. Jos firman YT-neuvottelujen tulos ei ole minulle suotuisa ja Tanja jää työttömäksi niin tilanne voi mennä melko tiukaksi. Laskimme kuitenkin että pahimmassakaan tapauksessa ei mene mahdottomaksi niin kyllä tuon "uskaltaa" (rahojaanhan tuossa ei voi hävittää, vain sitoa).

Kun nyt kuitenkin Tanju on valmistunut (ah, en olekaan vielä hehkuttanut että Tanja valmistui) niin ei työttömyystilanteessakaan raha kiristä enää niin pahasti kuin opiskelijaa.

Sinänsä minua ihmetyttää tuollainen systeemi että mikä pointti on siinä että polttaa kymppitonnin verran rahaa ja vielä polttaa suunnilleen markkinavuokran verran rahaa kuukausittain. Tietty vielä koko sisuksen huolto (jos esim. jääkaappi hajoaa niin uusi tulee omasta taskusta, eikä vuokranantajan kautta). Mutta ehkä se että voi kohtuullisen vapaasti muokata asuntoa on sen arvoista.

Toki omat kokemukset 'vapaista' vuokramarkkinoista sisältävät vain yhden yksityisen joka oli itsekin vanhempi teekkari ja oli aika reilu setä. Sieltäkin tuli lähtöpassit kun hän otti asunnon äitinsä käyttöön. Kaupungin vuokrat eivät sen sijaan tuottaneet koskaan irtisanomisongelmia, niissä on saanut olla niin pitkään kuin halusi. TOAS on taas heittänyt pois Wäinölästä kun se meni korjaukseen, tarjosi kuitenkin nykyisen paikan korvikkeeksi, mikä oli reilua sekin. Niin että ehkä siinä tuleekin tuo perustelu miksi siitä maksetaan, ASO-kodissa voi lepuuttaa luitaan rauhassa.

Ensimmäinen itse ostettu puhelin

Kävi sitten niin että ostin tänään ekan kerran itse puhelimen. Tai.. Ekan kerran omilla rahoilla.

1997 tai 1998 ostin äidin rahoilla 'halko' -1610:n. 1999 jouluna taisin saada äidiltä 3210:n joululahjaksi ja 2005 se korvautui 6030:lla. 6030:n osoittautui käyttökelvottomaksi ulkokäytössä (näytöstä ei saanut mitään selvää).

Nyt sitten back-to-basics eli 1112, mustavalkonäytöllinen puhelin jossa ei ole edes intternettiä. Mutta olen aika tyytyväinen tuohon. Vähän pienempikokoinen kuin edellinen, näyttö oleellisesti helpompi nähdä (vaikka resoluutio onkin paljon pienempi) erityisesti silloin kun taustavalo ei ole päällä ja minulle oleelliset asiat helposti ja nopeasti käsillä.

Vaatimukset olisivat ehkä erilaiset jos käytössä ei olisi työpuhelinta (E70) ja sen kohtuullisen hyvää näyttöä ja nettimahdollisuutta.

Täti, Ihme

Minulla on puhelinystävä. En häntä tarkoituksella valinnut vaan sain hänet tavallaan puhelimen mukana. Työpaikka antaa nimittäin kännykän yhteydenpitovälineeksi ja sen mukana minulle osui jonkun vanha numero. Tämä numero on sitten jonkun tädin hallussa.

Hän soittelee yleensä viikonloppuisin, keskellä yötä, kännissä. Jättää puhelinvastaajaan viestejä. Kännykässä onneksi on toiminto jolla voi antaa tietylle soittajalle (tässä Täti, Ihme) oman soittoäänen, myös vaientaa.

Vastailin hänelle aluksi ja kerroin että ei, Anneli ei ole enää tässä puhelinnumerossa. Hän ihmetteli kovasti kun edellisellä soittokerralla varmasti oli (edelliseen soittokertaan en vastannut). Pyysin pari kertaa poistamaan se numero puhelimesta, turhaan.

Viimeksi kuulin hänestä viikko sitten kun vastasin Igor:ina ja puhuin hänelle venäjää, 'kaapin' sävyllä. Annelia ei edelleen ollut täällä päässä.

Kaksi yhden hinnalla

Melko heleppo tilanne, xml-tiedosto ja siinä puuttuva encoding -attribuutti xml-metatagista ja tiedostokoodaus on jotain muuta kuin oletuksena oleva utf-8. Mitä tekee IE7? Sehän näyttää virheen:

The XML page cannot be displayed 
Cannot view XML input using XSL style sheet. Please correct the error and
then click the Refresh button, or try again later. 


--------------------------------------------------------------------------------

An invalid character was found in text content. Error processing resource
'file:///C:/rahsoplaina-arkisto.xml'. Line 2, Po...

Kun katsoo riviä 2, niin se on.. aika helvetin pitkä, joten tuolta virheilmosta '...':ksi lyhennetty 'Position: XXX' olisi ollut todella kova sana.

Mutta onhan meillä sellainen kätevä ja pirun kallis ohjelma kuin XML Spy, mitäs jos kokeillaan avata se xml-tiedosto sillä? Tämä päätyy sanomaan että pitäisi avata joku Options -ikkuna ja vaihtaa siellä oletuskoodaus avatakseni tämän yhden poikkeavan tiedoston. Siis EOH. Ymmärtäisin kyllä jos tämä olisi joku suolet-pihalla-avoimen-sorsan -tuote, mutku tästä maksetaan rahaa ja se on olevinaan markkinoiden paras. Ei tämä ole niin harvinainen tilanne etteikö siihen törmätä.

Ihan saa****n kätevä ominaisuus

Enpä voi tajuta miten olen voinutkaan elää ilman niin kätevää ominaisuutta kuin IE7:ssa oleva näppäimen tekstin valinta. Ihan käsittämätöntä että muissa selaimissa ei ole tällaista. Varmaan joka tunti tulee copy-pastetettua jonkun buttonin tekstiä. Paljon tarpeellisempi ominaisuus kuin joku kämäinen CSS 2.1:n tuki.

WTF: IE7:ssa gmailin spam-kansiossa valitse mailien alta select-all ja sen jälkeen hiirtä liikuttamatta napsauta 'delete-forever':iä (se siirtyy just kohdalle), suurella todennäköisyydellä näppäimen teksti tulee valituksi eikä näppäin painetuksi.

Voisi rationalisoida että tämä on jämänä selaimen sisäisestä DOM-rakenteesta jossa <button/> ei ole vielä käännetty näppäimeksi, mutta joku on kuitenkin soosinnut sen buttonin tekstin valittuna olon.

Ihan kuin oikea ihminen

Tuli tässä yhtenä päivänä Aksua seuratessa mieleen että 'ihan kuin oikea ihminen'. Niin, enää ei ajattele häntä pikkuvauvana eikä ihan pikkulapsena, vaan ihmisenä.

Aluksi kun hän oli ihan pieni, ei ollut kovin vaikeaa ajatella että hän on pieni ihmiskone, viritetty saamaan tietyillä ärsykkeillä meistä esiin jotain mitä hän jollain hetkellä tarvitsee. Pikkuhiljaa on sitten kertynyt ja kehittynyt erinäisiä ominaisuuksia jotka ovat puskeneet tällaisen suoran ärsyke-vastike -mallisen ajattelun käytöstä. Nyt hänet kokee ihan ihmisenä.

Toki lapsessa on edelleen ja tulee pitkälle olemaan paljon asioita joilla evoluutio on varmistanut selviytymisen -- söpöily, huomion kerjääminen ja luottaminen. Mutta pelissä mukana on myös 'epädeterministisiä' asioita joita on hankala pistää tuollaisen yksinkertaisen mallin piikkiin. Kiukkuiluja ja suoranaista oman edun vastaista toimintaa, tyypillistä ihmistelyä.

Muistaakseni ensimmäisiä kertoja 'tuokin on ihminen' -ajatuksia tuli suunnilleen samaan aikaan kun Aksu rupesi muistamaan sellaisia asioita joita minäkin pystyin huomaamaan. Varmaan Tanja oli nähnyt jotain muistin oireita jo paljon aikaisemmin. Nyt on jo niin paljon kaikkea pysyvämpään muistiin liittyviä asioita että ne ovat melkeinpä rutiinia. Silti sitä ihmettelee mitä kaikkea hän pystyy jo muistamaan.

Jos joku sosiaalijunttatäti tätä lukee niin tulkoot nyt todetuksi että mikään tässä ei nyt ole varsinaisesti ole muuttumassa, eikä Aksua minään esineenä olla kohdeltu.

Kahdestaan

Olemme sitten olleen Aksun kanssa kahdestaan nyt tämän viikonlopun. Tanju lähti Jyväkylään juhlimaan ystävämme raskautta, ja me jäätiin tänne.

Minusta ei sitten ole koti-isäksi. Hyvä kun keksin nämä kaksi-kolme kertaa että mitä syötäisiin, luoja varjelkoot että sitä joutuisi tekemään päivittäin. Hrrrrh.

Ehkä tästäkin johtuen viikonloppu on tuntunut menevän paljon hitaammin. En tietääkseni ole tehnyt paljoa mitään, mutta aika on vaan mennyt eteenpäin. Yksi jos toinenkin asia kaipaisi tekemistä, jos se pää vain toimisi yhtään paremmin.

Jenkkien vaalit saisivat jo mennä ohi, reddit, sosiaalisten uutisten saitti on nyt ihan paskana kun demarit ja reput tunkevat shaißeaan joka tuutista. Samaa tekevät myös kristityt, ateistit ja muut uskontohihhulit.

Puuuuuuha-Pete..

Vielä on toivoa

Piirsin DrawAHouse:ssa talon. Sitten lähetin linkin Tanjulle, joka piirsi oman talon näkemättä mitä minä olin piirtänyt. Oheinen kuva on kuvakaappaus näistä, Tanjun talo se värikkäämpi.

Edit: lienee aiheellista huomauttaa että emme ole keskustelleet omasta talosta kuin sen verran että omakotitalo tuottaa sikana vaivaa ja että minä haluaisin talon jossa on torni (ei näy piirroksesta..).

Hieman työstä

Nyt, juuri päälle kuukauden jälkeen, voisikin varmaan kertoa jotain työpaikasta. Eli olen taas tekemisissä melkein suoraan rahan kanssa, ainakin sörkkimäni ohjelman nimi on "Treasury Management". Työpaikka on hyvin pitkälle Windows-shop, vaikka legacy-tuotteena on olemassa ohjelmaversio joka toimii IBM:n AS -serverillä.

Sain melkein alusta asti mielekästä tekemistä, pari ekaa viikkoa toki kului yleisiin järjestelyihin ja ylipäätänsä ympäristöön tutustumiseen. Vähän yllättäen nyt on jo pidemmän aikaa onnistunut päivittäinen 'yksi asia valmiiksi' -tavoite. Tavoitteet eivät ole isoja, joskus vain skripti tai sen muunnelma, mutta kuitenkin jokin mikä tuntuu joltain.

Homma pyörii nyt vahvasti VisualStudio 2005:n, C++:n, C#:n, XML:n ja XSLT:n ympärillä. Minulle oudoin oli C++:n ja C#:n yhdistäminen, vaikka se osoittautuikin lopulta melkein kaikkein helpoimmaksi jutuksi (toki siinäkin oli omaa vääntöä). XML ja XSLT rikkovat kyllä edelleen kielen luut pelkällä lauseessa olemassaolollaan.

Suurin muuntautumisen aihe onkin oikeastaan ollut itse Windows -ympäristö. Niin monia osia joutui metsästämään 'jostain ihan muualta'. Ohjelmoijan näkökulmasta tärkeimpiä olivat nopea tiedostonimellä haku, tiedoston sisällön haku, virtuaalityöpöydät ja järkevä komentorivikehote. Google Desktop hoiti kaksi ensimmäistä ja Virtual Dimension auttoi melko hyvin työpöytien kanssa. Järkevää komentorivikehottetta voisi hakea cygwinin ja rxvt:n kautta, mutta se lienee liian paljon vaivaa. VD:n kanssa on sellaista ongelmaa että kun debugattava ohjelma on pysäytetty brakpointiin, työpöytien vaihto ei onnistu. Sama ongelma oli PowerToysXP:n mukana tulevassa ongelmassa, joten se lienee joku käyttisrajoite.

Avioliiton vuosi

Pari viikkoa sitten (juhannuksena) tuli täyteen vuosi siitä kun menimme Tanjun kanssa naimisiin. Juhlistimme tapahtumaa käymällä siellä missä alunperin tapahtumaa juhlistimmekin. Tanja joogasi ja me Aksun kanssa istuskeltiin rannalla.

Jos kysyttäisiin niin en osaisi sanoa onko jokin muuttunut tämän vuoden aikana. Tanja taitaa puhua minusta edelleen poikaystävänään. Monen vuoden tottumus takana. Yllättäen ihmiset tuntuvat olevan vähän yllättyneitä saadessaan tietää että olen naimisissa, ja sen ikäinen mitä nyt olen. Olen lapsellinen.

Mietin että naisille avioliitto on niin kova instituutio ja paineet ovat niin kovia että tästä on parempi olla kirjoittamatta sen suuremmin. Mitä pidempään kirjoittaa sitä pahemmin saa asiat solmuun. Onneksi vain toinen meistä on parantumaton kyynikko.

Kerro mulle löydettävyydestä

Ihmettelin pitkään mikä ihme roska Firefoxin tekstikursorissa joskus näkyy, luulin sitä jopa jonkun jäljiltä jääneeksi 'testikoodiksi', jolla testattiin miten kursoriin voitaisiin lisätä jotain. Näkyy esimerkiksi wikipedian pääsivun search -lootassa.

Kysyin asiaa kuitenkin #kaapa:lla ja vastaukseksi tuli että se tarkoittaa tekstikentän olevan utf-8 -muodossa (käytännössä siihen voi kirjoittaa mitä tahansa kieltä, esim. japania ja englantia sekaisin). Mutta tuon ominaisuuden 'löydettävyys' ei mielestäni ollut mitenkään erinomainen, useampikin oli luullut sitä jonkinlaiseksi bugiksi.

Edit: asiasta löytyi tällainen artikkeli löydettävyyden myytistä.

Päivittelyä

Saimme tänään kavereilta päivityksen yhteydessä ylijääneet emolevyn, prossun ja muistia. Tungin ne nyt illalla Tanjan 'uuden' koneen koppaan ja kaikki sujui oikein hyvin, jopa OpenOffice tuntuu käynnistyvän inhimillisessä ajassa.

Yli jäivät vanhat kamat, jotka ajattelin laittaa taas eteenpäin www-palvelimeksi, semmosta inkrementaalista päivittelyä. Ainoa ongelma on että ei ole sopivaa virtalähdettä.

On kyllä Tanjan vielä vanhempi Hewlett-Packard -kone joka ulkoapäin näyttää ATX-malliselta (vs. Baby-AT, jossa kun virtapihat arvasi emolevylle väärinpäin niin taikasavu lähti pihalle). Mutta tuskalla ja vaivalla virtalähteen irroittamisen jälkeen selviää että joku siellä HP:n päässä on keksinyt laittaa johdot siihen liittimeen ihan satunnaisessa järjestyksessä ATX-standardiin nähden. Kaiken kukkuraksi liitin vielä sopii tavalliseen ATX-emolevyyn, virtalähteestä vaan sattuu lähtemään korkeataajuista ininää kun siihen silloin kytkee virtajohdon. Onneksi ei käynyt itse emolevylle siinä kuinkaan, buuttasi ehjän näköisesti.

Hitaimmin lukemani kirja

Sain tänään luettua kirjan jota olen lukenut elämäni pisimmän aikaa. Sen 350:n sivun kahlaamiseen kului kaksi viikkoa. Toki olen jättänyt kirjoja makaamaan pitkäksi aikaa muuten vaan ajanpuutteen takia, mutta tässä on oikeasti kulunut kaksi viikkoa melko aktiivista lukemisen yrittämistä. Siis oikeasti, olen ihan satavarma että luin ensimmäisen pitkän kirjani (Jules Vernen Salaperäinen Saari), ensimmäisen pitkän suomenkielisen kirjan (Sinuhe) ja Raamatun jokaisen nopeammin kuin kahdessa viikossa.

Kirja oli John Grayn 'Snickers ja Kuu vanhempina', siis jonkinlainen opas vanhemmille lastenkasvatukseen. Ihan asiallista sisältöä mutta esiintuonti oli jotenkin kuvottava. Kumikädellä itsensä selkääntaputtamista ja loputonta tsemppaamista 'tätä kaikkea osaat kun olet lukenut tämän kirjan'. En edes ala kaivautua siihen miten kirjan läpilukeminen ja jonkin asian osaaminen liittyvät toisiinsa. Käännöskukkasia ja kolmois(!) -kieltoja näkyi useammassa kohdassa vaikka päädyinkin hyppimään lauseita.

Yksi rasittava piirre oli myös uskonnon ja jumalan vetäminen tuohonkin sotkuun. Myös tuntuu että kun amerikkalaisen hevonpaskageneraattorin parametreihin syötetään yksikin lapsi niin tuotos on niin tiheää cräppiä että se kaarruttaa aika-avaruuden singulariteettiin.

Kaikesta huolimatta siinä oli erittäin järkeviltä tuntuvia neuvoja, tai lähinnä näkökulman selvittämisiä. Intuitio taitaa hänellä korvata 'tieteellisen metodin', mikä se ihmiskokeissa nyt sitten onkin. Ehkä minustakin voi tulla siedettävä isä.

Tavallinen erilaisuus

Päässäni on jälleen kerran kypsynyt uusi ajatus. Mietin että raskain kasvamisen taakka saattaa olla ihmisellä joka on tavallisuuden ja voimakkaan erilaisuuden rajamailla. Ajattelin tässä erilaisuutena ajattelutapaa maailmasta / henkisiä kykyjä (mutta ei metafysiikkaa :).

'Tavallisuus' vetää puoleensa niin kovasti, sosiaalinen paine on yleensä hyvin voimakas, joten pienikin mahdollisuus 'olla ihan tavallinen' tulee käytettyä hyväkseen. Jos taas on jollain lailla selkeästi valtaväestöstä poikkeava, on helppoa jatkaa samaa linjaa myös muissa asioissa, olla erilainen.

Dovlatov muistaakseni kirjoitti "Kestävin avioliitto on hajoamaisillaan oleva". Tämä on yksi esimerkki rajamaalla olemisesta, haluaisit ehkä jotain muuta, mutta kuitenkin pysyttelet siinä mitä jo on tai mihin on tottunut.

En pysty asiaa mietittyänikään sanomaan kumpi on 'parempi', olla reilusti erilainen vai piilotella tavallisuuden suojissa. Luultavasti kummallakin vaihtoehdolla on omia hyviä puolia. Ehkäpä on jopa 'erilaisia' jotka ovat vain jollain tavalla tavallisia ja pelkäävät tehdä askeleen tavallisuuden suojiin.

Tätä erilaisuutta ei tule sekoittaa tavisten kesken esiintyvään mikroerilaisuuteen jossa suuret määrät ihmisiä ovat 'erilaisia', kuitenkin samanlaisia keskenään.

Tuolin puolittamiset

Taidanpa olla tällä hetkellä sitä mieltä että avioerot, joissa jankataan jostain puolikkaasta tuolista, johtuvat vain ja ainoastaan siitä että toinen osapuoli yritti viedä asian niin pitkälle absurdiuden toiselle puolelle että toinen ymmärtäisi riidan typeryyden. Mutta toinen ei vaan tajua. Ehkä sen takia että kokee näkemänsä liikkeen parempana kuin siihen asti kokemansa toimettomuuden.

Öitä

Yksi erittäin hyvä neuvo, jota olen aina valmiina antamassa mutta en koskaan itse noudata, on että älä missään nimessä jätä yöunia vähiin. Kannattaa aina nukkua kunnon yöunet ja tehdä asiat 'selvin' päin.

En tiedä oikein itsekään miksen mene nukkumaan, ei se ole hyväksi minulle fyysisesti, henkisesti kuin ihmissuhteidenkaan kannalta. Kun ei nuku kunnolla (aamu-unet kun tuppaavat jäädä lyhyiksi) niin aamulla on lähinnä ärjy.

Kuitenkin nytkin tulee tehtyä koko ajan jotain pientä. Yhtä kouluhommaa sitten toista kerhohommaa ja kolmatta oman ohjelman ylläpitoa.

Tavalla tai toisella sitä hoitaa jotain asioita, mutta käteen ei tunnu jäävän sitä tunnetta että on hoitanut jotain kunnolla loppuun asti ja parhain päin. Ihan kuin kaikki jäisi kesken. Vaikkei nyt jää. Kovin pahasti. Ei jäisi jos olisi aloittanut vähän aikaisemmin. Siis esim. ennen dedistä.

Rips raps *prkl*

Päädyin lyhyen miettimisen jälkeen sellaiseen johtopäätökseen että elintarvikepakkauksia suunnittelevat ihmiset todennäköisesti sopivat seuraavanlaiseen kuvaukseen: Lyhyehkö, reilusti ruskettunut, urheilullinen ulkoilmaihminen. Pitää raa'asta kalasta, syö lihansa suoraan tapon luista, tykkää juoda verta hevosensa kaulasta ja nauttii toukkansa sateessa, laulaen marseljeesiä.

Mitään muuta selitystä en keksi miksi kaikenlaiset pakkaukset ovat niin vittumaisia avata. Yksikään liha/kanahärdelli -pakkaus ei ole useaan vuoteen avautunut ainakaan vetämällä siitä pienestä ulokkeesta johon on merkitty 'avataan tästä'. Luulisi että tietokoneihmisenä sormeni olisivat jotenkin vahvistuneet tai ainakin peruskunnossa, mutta en ole toistaiseksi saanut aikaiseksi kuin sen avaus-ulokkeen irtirepeytymisen.

Google ei osannut kertoa onko tarina itsemurhan tehneestä huoltis-sokeripakkauksen suunnittelijasta tosi. Jotenkin vaan tulee mieleen että ovatko sitten ne pätevätkin suunnittelijat tehneet saman ratkaisun?

Sjuper vjahva paketointi taisi lähteä voimalla liikkeelle USA:n Tylenol -murhien jälkeen. Siinä siis useisiin lääkepakkauksiin laitettiin myrkkyä, eikä pakkauksesta nähnyt että sitä oli peukaloitu.