Pikkuinen (nimi on jo keksitty, mutta sitäpä ei vielä paljasteta) on lyhyen läsnäolonsa aikana opettanut minulle ainakin yhden asian paremman toteutuksen. Käsien pesun.
Olen tähän mennessä suhtautunut siihen vähän sillä mentaliteetilla että kunhan se lika ei kovasti näy, niin asialla ei niin hirveästä väliä (pl. tilanteet missä likaa saattaa joutua arkoihin paikkoihin), koska ilman likaa ei sitä vastustuskykyä edes saa. Pikkuisen kotiintulo on sen sijaan aiheuttanut sellaisen todellisen elämän vinoutuman että meidän koko kämppä, ihan kaikki esineet tuoksuvat.. noh.. sen ulosteille. Siis ns. tyypillistä 'vauvatuoksua'.
Ennen kuin kukkahattutädit älähtävät, niin vakuutan että pidämme Pikkuisen hyvinkin puhtaana. Sille ei vaan voi mitään että pieniä roiskeita öhh.. 'stuffia' vaan jää kaikkialle ja siis tuoksahtaa.
Nyt siis kun kaikki tuoksahtaa sille yhdelle ja samalle, on ollut hyvin
lohduttavaa kun omat kädet ovat tuoksuneet Dovelle. Pieni jäänne Entisestä
Elämästä(tm).
Anselista oikealle
Tilaa Anseli Blogilistaan[?]
