Anselista oikealle

Hienosäätöä

Viikonloppuna tuli sitten säädettyä vähän konetta. Wanha ystäväni WindowMaker -ikkunoiden hallintaohjelma teki tilaa Fluxboxin kanssa kokeilulle. Periaatteessa muutos ei ole kummoinenkaan, kun säädin sen kuitenkin käyttäytymään enimmäkseen wmakerin tapaan. Teema (ulkonäkö) on tietysti aivan erilainen, mutta muuten ovat kuin kaksi marjaa. Jonkin verran toiminnallisuutta puuttuu (raahattavat ohjelman käynnistyskuvakkeet), mutta kun ei noita ohjelmia muutenkaan käynnistä kuin kuukauden välein, niin tässä pärjää.

Kokeilin samalla gnomea kun sille on olevinaan niin paljon siihen gnome-paneliin menevää kilkettä. Ei vakuuttanut. Ehkä kuvaavin asia on se että olen jo vuosikausia lukenut kuinka näytön reuna on kuin ääretön painike. Kun gnome-panelissa on näytön yli venyvä MacOS-alike -paneeli, niin kun kursori on sohaistu reunaan, ei klikkaaminen tee yhtään mitään. Siis WTF? Lyhyesti sanottuna palasin häntä koipien välissä turvalliseen tekstitiedostosääteiseen minimalistisuuteen :)

Operakin päivittyi uudempaan, teknologian esittelyversioon. Käytännön muutoksena on tullut linuxiinkin julmannopea sivunpiirto. Aikaisemmin siitä on saanut nauttia vain windowsissa vmwaressa, mutta nyt tässäkin (ei sillä että se olisi ollut ylenmääräisen hidas).

Microsofti oli jollain ilveellä saanut vmwareni rikki. Tai oikeastaan vmwarelle ei ole käynyt mitään, mutta winkkari vain päätti yhtäkkiä ruveta käyttämään kiintolevyajuria joka on optimoitu aivan toisenlaiselle raudalle kuin mitä vmware sille esittää. Lopputuloksena on kesken jäävä windowsin käynnistys. Taitaa tähänkin levitä 'inssaa uusiksi kerran puolessa vuodessa' -tauti.