
Kirjoittelen tässä maanantaiksi esseetä aiheesta 'Mieliohjelmointikieleni sisältämät ominaisuudet'. Kohteeksi valitsin pythonin, tietenkin.
Aihetta 'avatessani' en voi kuin muistella venäläisen kirjailijan, Sergej Dovlatovin, esittämää anekdoottia.
Jutun juoni on siinä että Dovlatov käy katsomassa kielitieteellisellä osastolla tenttiä valvovaa kaveriaan ja kysyy siltä: "Kuinka kauan sinulla menee että avaat Pushkinin alkukauden tuotannon kielikuvien kehittymistä?" (tmsv.), kaveri vastaa että siihen mennee puolisen kuukautta. Tähän Dovlatov: "Ja näiltä tyypeiltä se sujuu vähän alle kolmessa tunnissa".
Kovin laajasti en siis aihetta pysty käsittelemään, mutta esseen
tehtävänannon päätarkoitus lienee saavutettu jo sillä että saadaan
ajattelemaan yksittäisten ominaisuuksien vaikutusta ympäristöön.
Ajattelemaan kokonaisuutta ja sitä ohjaavaa kättä (harva ohjelmointikieli on
muotoutunut täysin sattumanvaraisesti, ilman yksittäisen instanssin
suurempaa näkemystä).
Anselista oikealle