Anselista oikealle

Taisi jossain mennä lämpötila pakkaselle ja hattukin pian maistuu..

AMD sitten meni ja ihan oikeasti antoi ATi -korttien määritykset avoimen lähdekoodin porukalle. Tähän asti olin hyvin skeptinen sen suhteen tapahtuuko tuota (kun viikko sitten tätä rupesivat kaikki hehkuttamaan), mutta nyt on todella hyvä mieli tuosta.

ns. heti-nyt eivät tulokset tule näkymään, speksienkin kanssa raudan ohjelmointi on vaikeaa, etenkin jos se on sellaista laatua että kaatuessa vie mukanaan koko koneen. Itse odotan eniten sitä että myös vanhemman raudan speksit julkaistaan (tuossa taitavat olla R600 -sukupolven tiedot) ja TV-Out toimisi nykyisellä r300 -ajurilla.

Tämä AMD-ATI -tilanne on nyt sikäli erityinen että edes Intel, joka on ollut avoin rautansa kanssa, ei ole ollut ihan näin avoin. Intel-näyttiksille ajureita kehittäneet ovat kuitenkin joutuneet allekirjoittamaan NDA:n saadakseen dokumentit, AMD:n tarjoamat dokkarit ovat täysin NDA-vapaita.

Vihjeettömyyden tiivistymä

Nykyään aika usein kun seuraa sivusta ihmisten kanssakäymistä tietokoneongelmistaan (käytännössä mm. joidenkin linux-distrojen IRC -kanavien keskusteluja) tulee mieleen että nämä ihmiset pärjäisivät paljon paremmin vanhassa ympäristössään, sellaisessa jonka ne jo hallitsevat. Sillä se mitä ne tekevät tai siis yrittävät saada aikaiseksi, on yleensä kohtuullisen vaikeata, epävakaata ja epävarmaa toiminnaltaan.

Sitten muistan mitä itse tein silloin kuin olin itse samanlaisessa vihjeettömyyden tilassa. Ihme että en saanut koneita pahemmin sotkuun ja ylipäätään sain kerättyä jonkin verran vihjettä siitä miten asiat oikeasti toimivat.

Silti vihjettä ei ole koskaan liikaa, etenkin vihjettä siitä että ero muihin vihjeettömiin on marginaalinen ja siitä edelleen nollaan supistuva. Muiden ylenkatsominen on turhan helposti päälle jäävä vika.

Harmittaa oikeastaan ihmiskunnan puolesta että ei ole olemassa mitään lajimuistia. On ihan varmaa että Aksu tulee tekemään samoja virheitä kuin minä, isäni ja kaikki muut suoraan alenevassa polvessa olevat sukulaiset ovat tehneet. Jättiläisten olkapäiltä katsominen ei käytännössä toteudu kuin marginaalisella tasolla; kaikkeen muuhun tarvitaan vihjeetöntä peeloilua ja liian vaikeiden/vaarallisten asioiden kanssa säätämistä.

Pseudopositiivisesti voidaan ajatella että nämä ihmiset jotka nyt yrittävät saada jotain toimimaan, ovat niitä jotka lopulta jotain osaavatkin. Epäilemättä muutama ei opi kuin pari loitsua joilla saa jotain aikaiseksi, loput kuitenkin ymmärtävät miten ja ehkä miksi jokin toimii tietyllä lailla. Ja ehkä muutama jopa keksii paremman tavan toimia. Ehkä.

Päivityshulluus

Olen varmaan päivityshullu. Joka päivä, noin kello 23:00 alkaa himo kirjoittaa komentoriville taas apt-get -u update. Siihen aikaan nimittäin Debian -projektin (käyttämäni linux -distribuutio) uudet päivitykset tulevat saataville.

En ihmettele yhtään miten useimpien windows -käyttäjien koneet jäävät päivittämättömiksi lähinnä vuosikausiksi tai kunnes nettiyhteys käy liian hitaaksi. Se (päivitys) kun on tehty niin hankalaksi ja epämiellyttäväksi että ei sitä rupea tekemään hullukaan. Näissä kun pitää seikkailla jokaikisen ohjelmatoimittajan sivuilla tarkastamassa uudemmat versiot, lataamassa ne ja sitten asentaa ne.

Kun otetaan sitten huomioon kuinka paljon ei-WindowsUpdate -päivitettäviä ohjelmia on käytössä tavallisellakin käyttäjällä, niin päivitykseen voi helposti kulua pitkä aika, eikä sitä aikaa irtoa edes joka kuukausi.

Omat käsin, toimittajan sivuilta, haettavat ohjelmat rajoittuvat tällä hetkellä Operaan, VMWareen ja yllättäen linuxin kerneliin. Kaikki muu päivittyy tässä jokailtaisessa ajossa.

Vaikka päivitykset hoituvatkin 'ajallaan' ja helposti, ei kannata tuudittautua turvallisuuden tunteeseen. Vaikka ohjelma olisi uusin ja turvallisin, mikään ei takaa että se olisi oikein ja turvallisesti säädetty.

PS. Debianin 'epävakaampaa' haaraa käytettäessä ohjelmat apt-listchanges ja apt-listbugs ovat kirjoittajiensa painon verran arvoisia kullassa. En ole näitä käyttäessäni ole vielä törmännyt järjestelmän rikkovaan yllätysbugiin, aina ovat onnistuneet varoittamaan fataalista virheestä tai isosta muutoksesta.

Vihdoinkin helpotusta tiedostojen hallintaan

Olen pitkään etsinyt jotain järkevää työkalua tiedostojen hallintaan Linuxiin. Jotain Windows Explorer:n tapaista (puunäkymä + yhdistetty hakemistonäkymä). Aina välillä kokeillut Gnome MidnightCommanderia, ROXia, Konqueroria, Nautilusta ja kasaa muita ohjelmia. Mikään ei kuitenkaan ollut ihan sellaista kuin olisin halunnut (ja ennalta windowsissa tottunut). Nyt kun s.a.linuxssa on käyty keskustelua Konquerorin käytettävyydestä (Turun II -paperin yhteydessä), niin päätin investoida vähän aikaa siihen että katsoisin miten se toimii.

Ja sehän toimii. Hyvin helposti (v3.1.2) sain muokattua siitä sellaisen että sen käyttäminen on kohtuullisen luonnollista. cdda ja temp -hakemistotkin oli helppo siivota kun sain ryhmiteltyä tiedostot joko koon taikka sisällön perusteella.

(myöh.) Tulipa mieleen että sellaista lisäpiirrettä kovasti kaipaisin, että konqueror tottelisi mouse gestureita. Ei millään meinaa netistä löytää tietoa onko joku jo niitä tekemässä. KDE Trafficssa näyttäisi olevan maininta, mutta on varsin vanha. Enpä tiedä jaksanko siivota levyä niin paljon että voisi kääntää Konquerorin uusiksi.

Jaa että miksi?

Ei minulla ole Microsoftia vastaan oikeastaan mitään. Tekevät ohjelmistoja, harjoittavat oman paikkansa valmistamista, mutta niin kaikki samassa sektorissa olevat.
On minulla peräti windowsiin ostettuja ohjelmistoja, Borland C++ 4.5 & 5.0 -päivitys siihen tulevat mieleen. Sitten tietty kasa pelejä ja laitteiden mukana tulevia ohjelmia (Photoshop 5.0 LE ja Wacomin taulun mukana tulleita softia).
Vakauskaan ei ollut ihan pahimpia ongelmia, vaikka tällä Dual -koneella windows rupesikin jysähtelemään melko säännöllisesti. Eikä se karvalakkiversio (win95+1001 patchia) edes useaa prosessoria tue. Moot point.
Ratkaisu käyttää Linuxia tulee yksinkertaisesti pienistä jutuista jotka tekevät elämäni helpoksi. Alla on muutama järjestämätön yksinkertainen asia joka tekee elämäni helpoksi:

• apt-get hakee minulle ohjelmistoja joista olen kuullut ja antaa kokeilla niitä rauhassa ilman metsästämistä. Kiitos Debian -developereille.
• Useampi työpöytä ALT-1 -> ALT-5 näppäinten takana tekee helpoksi suuren määrän ohjelmia auki pitämisen. Avain-ohjelmat voivat olla koko ruudun levyiset ja voin esim. vaihtaa hetkessä helpin ja koodin välillä
• Helpit on usein ylivoimasen helposti saatavat. Windows -maailmassa on joutunut 'jostain' hakemaan DEV-kitit ja sieltä erikseen hakemaan dokumentaation, Linuxissa melkein kaikki kuviteltavissa oleva on pakettina saatavilla, minkä jälkeen se on joko 'man' -komennon tai /usr/share/doc/<ohjelma> -linkin takana. MSDN on varmaan ihan kiva, mutta todella hidas minulle, enkä niitä CD:itä tule ostamaan kun en tee mitään palkallista niillä.
• Pientä toistoa, mutta suurin osa työkaluista on todella helposti saatavilla ja toimivat suoraan säätämättä. Esim. gcc, g++, python, perl, emacs. Ohjelmoijan paratiisi.
• Järkevä windowmanager, itselleni tämä on WindowMaker. Ikkunat saa nopeasti 'minimoitua' pelkiksi palkeiksi, näppäimistöllä Z-tasossa syvennettyä tai nostettua. Eikä ole 'turhaa' tauhkaa ympärillä. Yksinkertaisuus on hyve kunpitää keskittyä johonkin olennaiseen. WMaker on siitä hyvä että sitä ei oikeastaan huomaa. Se vain toimii eikä häiritse minua.
• Etäkäyttö. Kaikkia linux -koneitani voin käyttää etäältä, ssh:lla, ja säätää niitä etäältä. Windowsissa (win9x) ei sellaista ensinnäkään voi tehdä (pienellä säädöllä) ja toisekseen siinä ei voi säätää ohjelmia komentoriviltä.
• Tästä päästäänkin säätämiseen. Windowsissa säätäminen on perinteisesti joko Wizardien taikka säätöpaneelinen kautta kulkemista. Paljon helpommaksi koen sen että voin avata tekstitiedoston ja hakea oikean kohdan esim CTRL-S:n (incremental search) avulla. Muutenkin tekstitiedostosta näkee yleensä mitä kaikkea voi säätää, siihen lisätyine omine kommenteineen. Yritä tehdä sama windowsissa.
• Windowsissa ei koskaan päässyt tietämään loppuun asti miksi ja miten mikäkin toimii. Aina on joku yllätysmomentti 'ai, ei tämä toimikaan noin, vaan tarvitaan kikkakolmosta', eikä sitä näe mistään. On toki Linuxissakin vanhaa ja ajastaan jäljessä olevaa dokumentaatiota, mutta kunohjelmat ovat auki niin niiden toiminnan pystyy jäljittämään.
• Jos tiukkaa tekee, niin VMWare hoitaa homman. Windowsi on ollut ihan vakaa pyöriessään ikkunassa. Hiukan yllättäen videotkin pyörii kohtalaisen hyvin, mutta johtunee riittävästä prossutehosta (2kpl Athloneita hommassa).
• Speksien avoimuus. Kaikki mitä haluan tehdä, voin tehdä. Wacom Volitolle (piirrustuslauta) ei ollut suoraan tukea kun oli uppouusi laite, mutta pääsin muutamaan kernelistä pari riviä ja sitten se toimi. Samaten oli pientä häikkää toisen laitteen toiminnassa, ja pääsin korjaamaan senkin kehittäjän avustuksella.
• Tietyt asiat ovat ihan uskomattoman helppoja tehdä Linuxissa (ja muissa UNIX -rajapinnan jakavissa käyttiksissä). Esimerkkinä voi käyttää esim:
  • Glade:lla tehty käyttöliittymä
  • Sen voi 'ilmestyttää' näytölle esim. PyGTK:lla (python). Tai mmGTK:lla (C++). Kummallakin se onnistuu muutamalla rivillä.
• Niinkin pieni asia kuin hiirikopiointi. XFree86:ssa (Linuxin ikkunointijärjestelmä) kun valitsee hiirellä pätkän jotain tekstiä, niin se siirtyy leikepöydälle. Kun taas painan hiiren keskimmäistä nappia (tai Shift-Ins useimmissa ohjelmissa), niin teksti kopioituu siihen kohtaan. Erittäin käytännöllistä esim. etsiessä inert net:sta koodin toiminta-esimerkkejä. Minulle erittäin yleistä toimintaa, enkä edelleenkään tajua miten ihmisten sormt vääntyy CTRL-C-V :hen.

Tässä on oma listani. Jokaisella on varmaan omansa. Se nyt vain yksinkertaisesti niin että Windows ei tarjoa minulle mitään parempaa, kaikki käyttämäni toiminnallisuus löytyy Linuxissa, paljon yksinkertaisempana saada toimimaan.
Ainoa tähän asti kohtaamani ongelma on ollut Photoshop ja sen 16bit tuki & ICC profilointi. 16bit tuki on toki FilmGimp:ssa (nyk. CinePaint), mutta ICC:hen en ole vielä ratkaisua löytänyt (johtuu itseasiassa enemmänkin siitä että en ole ICC:tä paljoa käyttänyt).