Anselista oikealle

Kun on kerran maksullinen alusta...

Yritin etsiä firmalle ASP.NET + MS SQL Server -blogialustaa (koska firma on ns. MS-kauppa, näitä työkaluja saa käyttää lisensseja tarkemmin miettimättä ja tuomitsematta muuta osaamattomia oppimaan parempia työkaluja), mutta sellaista ei näytä järkevässä muodossa olevan tarjolla. Lopulta löytyi dasBlog, ASP.NET -pohjainen blogimoottori joka kuitenkin tallentaa datan XML:nä eikä kantaan.

Ensivaikutelma oli ihan ok. Pientä purnaamista asennusohjeista jotka ovat vähän hämmentävät. Jostain syystä WYSIWYG -editori lagaa vmwaressani, sellaisella ei ole kivaa kirjoittaa, etenkin kun on tottunut kotiblosxomiin kirjoittamaan emacsilla.

Olin jo luopumassa toivosta tuon suhteen ja asentamassa jotain php-pohjaista kilkettä (joka jollain lailla puhui SQL Serverille). Periaatteessa kaikki nämä työkalut ovat ihan yhtä ilmaisia ja saatavia. MS:n SQL:stä on joku Express tai DE -versio jota saa käyttää ilmaiseksi. ASP.NET:iin lienee sitten VS2005 Express -versio. (noh, vasta toista vuotta). C#:n ja ASP.NET:n koen itse kertaluokkaa PHP:tä kätevämpänä ratkaisuna, ainakin ylläpidettävyyttä ajatellen.

Mutta kotioloissa ei ole oikein mitään intoa koskea Windows -kilkkeisiin, jos jotain lähtisin tekemään niin olisi aika varmasti python+postgresql/sqlite (joita en todellakaan halua nähdä tietokantaluokkien alta).

Kuuden sanan scifi

Kuulin Ollin kuulleen edellisen ruumiinsa löytymisestä.

Meemi, kolme lausetta

Kun Antti haastoi, niin pitäähän sitä vastata. Poimitaan lukemistaan blogeista lauseita ja laitetaan ne peräkkäin, haaste menee eteenpäin lainatuiksi tulleille.

On ihanaa työntää paljaat kädet kuuman ja kuivan pintahiekan läpi syvemmälle, kasata viileän kosteista hiekanmuruista kukkula ja piirtää siihen sormella kuvio. Kuvan laatu on huono ja vihaiset fanit kääntäisivät blogini ylösalaisin. Isällä ei ole asiassa osaa eikä arpaa.

Pistetään haaste eteenpäin siis Tanjulle, Mikolle ja Timolle.

Kohta tästäkin tulee...

Metablogi. Rupean kirjoittamaan kirjoittamisesta tai siitä miten yritän kohentaa blogin sijoitusta listalla. Ehkäpä pyrin jopa tuottamaan sisältöä joka on näennäisesti hyödyllistä (toistaa vanhoja totuuksia ja lainaa muista lähteistä 'hyviä vinkkejä'), esim. vinkkejä hyvään kirjoittamiseen tai blogilistalla sijoittautumiseen.

Not. Userfriendlyssä oli mielestäni hyvä strippisetti englanninkielisten blogien listauksista (kannattaa lukea myös muutama päivä siitä eteenpäin). Kielestä sen verran että C-lista on käytännössä alin mahdollinen, pitkän hännän siinä päässä johon ei kannata investoida senttiäkään. D-listaa kai viritellään siihen kohtaan mihin loppuu myös yksityinen kiinnostus.

Mutta takaisin tämän entryn liikkeelle pistäneeseen asiaan. Olen aikanaan suunnitellut tämän blogin muistini virkistykseksi jos minua sattuu kiinnostamaan myöhemmin mitä joskus ajattelin tai mitä tapahtui. Käytännössä tämä määritelmä toimii jonkinlaisena filtterinä sille mitä ja mistä kirjoitan. 'Kiinnostaako minua lukea mitä söin tänään joskus kymmenen vuoden kuluttua?' - ei, mutta ehkä kiinnostaa mitä ylipäätään söimme opiskelija-aikoina.

Nyt voisi käsitellä itse asiaakin. Koska blogi on sitoutunut voimakkaasti kirjoittajaansa, voisi helposti olettaa että tilanne on sama kuin terkkarin puheilla olevalla pojalla jonka 'kaveri' haluaa tietää miten 'tyttöjen kanssa ollaan'. Eikä se ole niin. Jos kirjoitan (esim. ajallisesti edellisessä kirjoituksessa) erikoisuudesta, ei se tarkoita että käsittäisin itseni erikoiseksi (Ei sillä ettenkö toivoisi oikeasti olevani, mutta en vain kykene uskomaan siihen muuten kuin etäisenä mahdollisuutena).

Aloitin tämän blogin suunnilleen kolme vuotta sitten. Vanhin blosxomiin viittaava tiedoston on päivätty 28. Helmikuuta 2003. Sen jälkeen on tullut kirjoitettua tähän anseli -hierarkian alle 275 merkintää, siis yksi löpinä joka neljäs päivä.

I want to read your article

Googlen huhutaan lisäävän feedien luvun gmailiin, mikä on hyvä asia, jos onnistuvat tekemään sen yhtä hyvin kuin aikaisemmat palvelulisänsä.

Testasin tässä taas läpi melkein kaikki järkevän oloiset feedienlukuohjelmat jotka linuxilla pyörivät ja totesin kaikki surkeiksi. Liferea on melkein järkevä näyttäessään kaikki artikkelit 'samalla sivulla', mutta tuppaa kaatumaan kun uusia artikkeleita on yli 100 samassa näkymässä.

Akregator on varsin hyvä, mutta kärsii kahdesta ongelmasta. Sen suurin puute on että unified mode ei näytä mistä blogista yksittäinen artikkeli on tullut. Myös sen 'hyppää seuraavaan lukemattomaan artikkeliin' -näppäin on joku täysin luonnoton. Säädin välilyönnin hyppäämään seuraavaan, mutta tällöin näkymä ei skrollaa alaspäin jos artikkeli ei mahdu kerralla näkyviin.

Straw olisi teoreettinen voittaja, mutta sen kehitys on jäänyt paikoilleen ja sekin jää jollain lailla jökkiin niillä feedeillä mitä minulla on tilattuna.

Jotenkin tuntuu että näiden ohjelmien kirjoittajat eivät käytä niitä itse ainakaan ensimmäisellä mieleen tulevalla tavalla, vaan jotenkin postilaatikkomaisesti. Tämä ei sovi minun käyttöön, koska minusta yksittäisten artikkeleiden merkitys on melko pieni, luen mieluummin streamina, tavallaan slashdot:maisesti.

'Unified mode' on kaikissa sen verran alkuasteilla että siinä ei voi edes säätää artikkelin tilaa itse lukijassa (esim. importaint tai 'mark unread').

Googlen feedeissä suurin puute saattaisi olla se että siinä joutuisi merkkaaman erikseen luetuiksi nekin merkinnät joita ei ole lukenut ja jotka eivät kiinnostakaan. Siis samanlainen käyttöliittymäongelma kuin gmailin nykyinen spam-loota.

Meemi-turhuus-peemi

1. Mikä soittoääni on kännykässäsi tällä hetkellä?
   Freestyler, useita vuosia vanha.
2. Millainen taustakuva tai ikoni komistaa känykkäsi näyttöä?
   Aurinko pilven takana, useita vuosia vanha.
3. Mikä on tietokoneellasi työpöydän taustakuvana?
   Meinasin sanoa että 'Musta, useita vuosia vanha', mutta näyttääkin olevan Debian-spiraali tummansinisinä sävyinä.
4. Millainen on ruudunsäästäjäsi (vaihtoehtoisesti millainen se oli tai miksi sinulla ei ole ruudunsäästäjää)?
   Blank screen, ja näyttö pois päältä. Jos on jotain muuta, niin kaikki kaksijalkaiset jäävät tuijottamaan niitä epämääräisiksi ajoiksi (xscreensaverin random-saverit).
5. Mitä ajattelit valitessasi ylläolevia?
   Tunsin kalkkiutumisen rutinaa suonissani.

Rinse, Lather, Repeat

Aikanaan, ennen kuin intternetti tuli kotiin asti, luin joskus kahta/kolmea lehteä päivittäin. Jo silloin useimmiten kävi niin että kaikissa lehdissä oli joko samat uutiset/jutut tai sitten toisissa oli päivän viiveellä toisessa olleita uutisia. Tietopiuhan ulottuessa kotiin asti asia on käynyt entistä selvemmäksi, käytännössä kaikissa wanhan median paikoissa on ihan samat uutiset.

Blogien kanssa on ihan sama juttu, pahimpina päivinä saa lukea N kirjoitusta siitä kuinka 'Sun on nyt pakko lukea [linkki]tämä[/linkki] kirjoitus', siis käytännössä yksi ja sama uutinen joka paikassa. Tämä on ihan odotettavaa, tavallaan Sturgeonin Lakikin sen implikoi. Se missä blogit loistavat, on kuitenkin se uutiseen näkökulman tuominen. Siinä missä Wanhassa mediassa näkökulma on olevinaan 'valtakunnallinen' ja poliittisesti korrekti, yksittäisen ihmisen uutisen tulkinta voi olla hyvinkin mielenkiintoinen ja avartaa lukijan omia tilannetulkintoja.

Amerikkalaiset bloggaajat ovat jo monta vuotta keskustelleet siitä kuinka 'uusi media' syrjäyttää vanhan. Tarkoittaen useimmiten sitä että useimmiten on vetoavampaa lukea yksittäisen ihmisen tasolle lokalisoitua tarinaa kuin 'valtamedian' laimennettua perusjorinaa. Syrjäyttäminen on omasta mielestäni melko mahdoton yhtälö tässä. Hyvin harvat asiat varsinaisesti syrjäytyvät, evoluutio on todennäköisempi kohdata kuin revoluutio. Siten on todennäköisintä että kumpikin media muuttuu vähän toisennäköiseksi ja imee itseensä toisen parhaat puolet.

Storyblog

Aina kun teen jotain monotonista ja hyvin vähän ajatustyötä vaativaa, rupean ikäänkuin puhumaan itsekseni. Kelaamaan lähiaikojen mieleenjääneitä tapahtumia ja niiden mahdollisia variaatioita. Jollain lailla se on varmastikin 'itsetunnon' hieromista, yritystä vääntää tapahtumat egolle edullisiksi. Ehkä myös jonkinlaista valmistautumista tuleviin vastaaviin tilanteisiin. Sellaisilla hetkillä keksii 'ne oikeat' heitot jotka olisi voinut sanoa.

Varsin usein on kuitenkin tullut ajateltua jotain 'uutisia', linkkejä. Sepitettyä jotain päänsisäistä tarinanpätkää siihen ympärille. Kehittänyt sen muotoon varsin toimivan vaikkei todellisen ympäristön. Väistämättä tuleekin mieleen että sellaista voisi kirjata.

Siis ideana on kirjoittaa sepitteellisiä juttuja joissa on joku pieni ajatuksenjuuri, linkitettynä sitä tukevaan aineistoon. Kaunokirjallisuus -suuntautunutta juttua jossa todellista ja nykyaikaan sidottua vain linkki ulkopuoliseen aineistoon.

Kun tämän yhdistää vielä taipumukseeni olla välittämättä todellisuuden fyysisistä puitteista tarinoinnissa, niin siitä voisi tulla hauskaa luettavaa. Se ei varmaan sopisi tähän dokumentaariosuuteen (/psi/pub/anseli on 'oikeata' elämää), mutta johonkin sivuhakemistoon sellaiseen voisikin sijoittaa.

Yläastella oli jonkinlainen kirjoitusinnostus. En tiedä johtuiko se sitten siitä että olin vieraskielinen joka oli oppinut suomea kohtuullisen hyvin, vai kirjoitinko oikeasti jotenkin keskimääräistä paremmin, mutta sain ihan hyviä numeroita äikän aineista. Ja tulihan niitä kirjoitettuakin. (Näin jälkeenpäin ne aineet ovat aikamoista paskaa, mutta ikäkorjauksen kanssa ehkä siedettävää).

Up and down you go

Taidanpa tehdä Max Romantschuk:t. Eli puhun tämänkin blogin pinseri -tilaajien määrästä (mikä siis käytännössä pudottaa niiden [teidän?] määrän noin 20%).

Koska olen 'statistiikka' -addikti, minulla on grafiikka myös tämän blogin lukijamääristä. Se on puolen vuoden ajalta mitattuna ihan nätisti nouseva käyrä. Joka päivä, joka tunti skripti hakee top-listalta uuden sijoituksen ja piirtää siitä kuvan, esimerkiksi käyttäjien määrä (vihreä on kaikki tilaajat ja sininen aktiiviset tilaajat).

Kuten voi nähdä, tämä päivä ja edellinen viikko olivat erityisen aktiivisia uusien lukijoiden saamisen kannalta (samalta ajalta on vain pari, aika huonoa, kirjoitusta). Kaiken lisäksi Tanjun blogissa on ihan samanlaiset lisääntymät, samaan aikaan. Kummankaan sijoitukseen top-listalla nämä eivät pahemmin vaikuta. Tämä taas tarkoittaa että samalla kun joku on tilannut minun blogia, on tilattu myös sen välittömässä läheisyydessä olevia blogeja, jolloin välitön sijoitukseni on pysynyt suunnilleen samana.

Myös kun tarkkailee oikeasti perille tulleita lukijoita (lähinnä sitä 'pamaus=' -parametria), niin teitä on paljon vähemmän kuin tuo 'lukija' -lukema antaisi ymmärtää.

Minusta tämä on oikeasti hauskaa. En oikeastaan välitä siitä kuinka paljon lukijoita 'minulla' on. On kiva tietää että joku oikeasti lukee näitä juttuja, eikä ohjaudu tänne pelkästään googlen vajaatoiminnan vuoksi. Tietääkseni joukossa on myös pari asioista kanssani radikaalisti eri mieltä kanssani olevaa, mukavaa.

Ajatus top-lista -fuskaamisesta on epämääräinen. Vaikka lista on leikkimielinen, ihmisten kilpailumieli ajaa sen manipuloimiseen. Voi asiaa kyllä ajatella niinkin että nuo ekstratilaajat ja pistenousut antavat 'starttirahaa', ylhäällähän on helpompaa kerätä lisätilaajia kun 'kaikki muutkin lukee'. En tosin usko että fuskaaminen loppuu sitten kun on saanut enemmän niitä ihan oikeita lukijoita.

Eikä auta asiasta kirjoittaminen. Jos on kerran lähtenyt muita ihmisiä huijaamaan, niin tuskin siinä jonkun muun mielipide paljoa paina. Onpahan vaan mielenkiintoista statistiikkaa elämän kulusta. Aivan kuten tämän blogin nippa-nappa alle sadan suosituimman joukossa jatkuva seilaaminen.

Viikon 36 (1.9 - 7.9.2003) uutuudet

Samikki lisäilee uusia blogeja koko ajan, nämä 'huomiot' reippaasti myöhässä että niistä voisi olla paljoa apua listan uusille. Mutta olisihan se kivaa jos nämä, tavallaan heitot, auttaisivat pääsemään 'tekijänsokeudesta'.

Huomioi myös että verkkojulkaisut ovat eläväistä sakkia, jotkut ovat saattaneet muuttua aivan toisenlaisiksi jo päivän kuluttua katsomisestani.

[x] Liikaa politiikkaa?. Yleinen ulkoasu, ei erotu. Sisältö mielenkiintoista, näyttää uskottavalta sen perusteella mitä itse olen asioita seurannut. Kun en yleisesti jaksa seurata, niin tämä voi toimia hyvänä filtterinä.

[x] Axis of Ævil. Löysän näköinen layout, jotenkin juttuosa ei liity navigointiin. Jutut mielenkiintoisia, mielenkiintoisessa tilanteessa olevalta. Jonkin verran 'pakotettua' pahaa mieltä ilmassa, mutta johtunee vain senhetikisestä juttuvalikoimasta.

[x] Jukan maailma. perusulkonäkö joka siis useammassa kymmenessä muussakin blogissa, elävöittäminen tekisi terää. Pitkiä, persoonallisia kirjoituksia. Välillä yhdys sana vihreitä ja ylipitkiä lauseita. (Minullahan on itselläni juuri näitä samoja 'fallacy':itä).

[ ] Keskellä ikää. Pirteät värit, ei mitään suurempaa vikaa (no onhan se kapoinen isolla näytöllä :). Sisältönä enimmäkseen metabloggausta, joskin jonkin verran kirjoittajasta itsestäänkin näkyy juttua olevan.

[ ] s-olio. Diarylandin perus-sinistä. Vain yksi kirjoitus etusivulla, ei pysty paikantamaan kirjoittajan historiaa. Yhden jutun perusteella teini-angstailija. Rivivaihdot menee hassusti, lukeminen häiriintyy.

[ ] Meininki. Värit ainakin erottavat, vaikka ovatkin sieltä 'likaiset' (harmaaseen päin) -skaalalta, makuasia. Ilmeisesti naisen kirjoittama (väreistä olisi voinutkin jo arvata), enemmän henkilökohtaista elämää sisältävä logi. Elämän iloja, suruja. Listallepääsyn jälkeen niukasti päivityksiä.

[ ] rautalanka. Diaryland, sininen, yksi entry/sivu. Bailauksen, angstauksen dokumentointia?

[x] Rosa kansanedustajana. Julkkisblogiksi aika hillitty. Teksti on mielenkiinoista. Sen pituus tosin vaatisi väliotsikkoja. 'Viikko 35' ei ainakaan minulle kerro mistä vuodenajasta oikein puhutaan.

[ ] Heidi Hautala. Miellyttävät värit, joskin 'laitoksen omat'. Luettavaa. Tosin erittäin kliinistä, eikä kerro kirjoittajasta mitään.

[ ] Linda Lampenius Brava. Fontti lukukelvottoman pientä. Merkinnät lyhyet ja merkitysrajoitteiset. Fanilisä?

' Edelleen, nämä ovat hetken surffailun tuottamia ajatuksia. Surffaaja on laiska, jos jokin ei tyydytä, mikään ei estä menemästä jonnekin muualle hakemaan parempaa kokemusta. Ajatukseni eivät ehkä vastaa edes pientä osaa muiden ajatuksista.'

Pinserilistan viikon 35 uudet blogit

Tarkoituksena on siis listata ensivaikutelmat listan uusista blogeista ja syyt miksi ne päätyivät (tai eivät) omaan pamaukseeni.

[ ] Webslices. Näyttää olevan taidolla tehty paikka. Harmi vaan että Mozillassa ja Operassa kummassakin juttuosuuden leveys on noin 300 pikseliä. Linkkijuttuja, mutta vähän omaa sisältöä. Muutama lause ja asia on loppuunkäsitelty. Siis ei märehtijöille (minä).

[x] Beyond Appearances. Kuten on jo muualla sanottu, nätti blogi. Itse en tosin pidä resoluutioon sidotusta ulkonäöstä ja hiukan turhan ihoisista väreistä. Fonttikoko on normaalitekstinä yllättäen ok. Englanninkieliset tekstit eivät sovi sekaan, jommatkummat lukijat kuitenkin kaikkoaa. Siispä englanniksi kannattaa pitää erillistä sivua. Juttujen sisältö ei paljasta kirjoittajaa vielä teiniangstailijaksi, joten jään lukemaan.

[x] Hermeliinin ajatuksia. Joku bloggerin template joita on listalla kait kymmenisen kappaletta. Ylenmääräiset välimerkit hiukan pelottavat, mutta ainahan tuon saa jätettyä väliin. Salillakävijän ajatuksia on mielenkiintoista verrata omiinsa.

[ ] Huonot uutiset. (pamauksen URL on siirtynyt eri paikkaan, ja uudet osoitteet eivät ole edes HTML:nä..). Hyvin vähän tekstiä mistä näkisi millainen kirjoittaja on, ja tuskin tulee paljon enempää ennen kuin pamauksen uutuus-aika on ohi. Perus-nukleus template, luettava, muttei tunnistettava. Muutama teksti mikä on, on kirjoituspakollisen näköistä.

[ ] Mysia Mistrell. Pamauksen sivu ei osoita itse blogisivuun, ärsyttävää. Värit ovat juuri sitä mitä naiset yleensä valitsevat. Teksti näyttää olevan naisten small-talkkia joka hyppelee vähän asiasta toiseen vain todella laajalla aihealueella asiassaan pysyen (ts. 'mitä tein aamulla')

[ ] Pohopekka. (itse bloggerissa otsikolla 'Kikkiviaroolla'?) Muunkiälinen kirijoitus on rasittavaa lukea koska pikalukuheuristiikka enää yhtäkkiä toimikaan. Sujumaton lukukokemus vaikka asiaa näyttäisi olevan.

[ ] rautalanka. Ilmeisesti diarylandin perus-template jossa näkee vain yhden jutun. En pysty muistamaan edellistä, joten se sijoittuu jonnekin aivan muualle kuin sen tietyn henkilön historiaan, eli jää irtonaiseksi. Ei kiinnosta.

[x] Tiedemiehen blogi. Bloggerin perustemplate tämäkin, joten tulee sekoitettua muihin kirjoittajiin. Yksittäisten juttujen pituus erottaa sen kuitenkin melkein tunnusomaisesti muista kirjoittajista. Näyttää oikeasti pohtineen kirjoittamaansa, tullee olemaan mielenkiintonen seurattava.

[ ] RE: Blog. RE: -julkaisun blogi. Kapea, käyttää noin 1/3 osan saatavilla olevasta näyttötilasta. Harmaa, ainoastaan RE:n keltainen täplä näkyvillä. Ei tule ainakaan assosioitua iloisia asioita siihen. Muutama näkyvillä oleva entry on tekniikkapainottunutta. Henkilökohtaisesti luen sellaiseen nälkään ennemmin slashdottia ja siellä olevia kommentteja.

[x] Lilliputski. Perutemplate jossa on ilmeisesti yksi väri+fontteja vaihdettu, mutta yritys näkyy. ATM vain pari kirjoitusta, odotetaan hetken. Mukana lähinnä listani naiskiintiövahvistuksena kun nyt ajattelen asiaa tarkemmin.

[ ] Maailmojen lentokenttä. Perustemplate, luettava. Viikon takainen kahden rivin entry joka lupaa suurempaa. Top-lista ei ole kaikki kaikessa, mutta lukijoiden keräämisen kulta-aika uutuuksissa on ainakin lahjakkaasti (menestyneemmän kirjoittajan tarkoituksella?) heitetty hukkaan.

[x] un jour à la fois. Kapea tekstialue ja tuon näköisiä blogeja on näkynyt enemmänkin. Itse en edelleenkään ymmärrä miksi pitää heittää hukkaan arvokasta heti näkyvää selaintilaa. Fonttikoko on juuri siinä vaivattomasti luettavan rajalla. Mukana pamauksessani koska näyttää lupaavalta.

Edelleen, nämä ovat hetken surffailun tuottamia ajatuksia. Surffaaja on laiska, jos jokin ei tyydytä, mikään ei estä menemästä jonnekin muualle hakemaan parempaa kokemusta. Ajatukseni eivät ehkä vastaa edes pientä osaa muiden ajatuksista.