Anselista oikealle

Patricia Morrisroe: Mapplethorpe, A Biography

Pari viime päivää luin kyseistä teosta. En oikein tunne 'elämänkerta' -skeneä, mutta tämä oli melkoisen väritetty teos. Varsin luettavaa tekstiä, toki, mutta 'ihmisten pään sisälle meneminen' ei tunnu ilmaisukeinona kovin uskottavalta asiatekstissä. Toki voin ymmärtää jos nämä päänsisäiset ajatukset on otettu haastatetteluteksteistä. Silti se ei tunnu oikein luontevalta.

Kirja on opettavainen. Tai ehkä kuitenkin vahvistava. Vahvistaa kaikki ne mielikuvat ja ajatukset mitä minulla on 'menestyksestä' ollutkin. Siitä että se vaatii enimmäkseen kovaa työtä, itsensä markkinointia, jonkin verran alansa kompetenssiä ja reippaasti tuuria.

Mapplethorpilla ei tunnu olevan mitään ideologista sanomaa. Sanoin. Kuvista voi jokainen nähdä jotain. Onko se jotain sitten sitä mitä hän halusi sanoa? Luultavasti ei. Halusiko hän edes sanoa mitään? Luultavasti ei. Seuraava jointti saattoi kiinnostaa paljon enemmän kuin kuvien kautta puhuminen.

Narkkarista dismissiivisesti puhuminen viehättää. Sitä kannattaa välttää. Ihmiset addiktoituvat eri asioihin, ja tulevat sen kanssa toimeen eri tavoilla. Vaikka huumeet muuttavat mielen, ei voi tietää muuttuuko mielen sanoma siinä samalla. Voi olla että huumeet olivat vain suodattimena hänen ilmaisulleen.

Kirjassa oli valitettavan vähän Mapplethorpen kuvia. Kuitenkin melkein jokaisen 'kauden' edustuskuva (S&M -kuvat loistavat poissaolollaan) on päässyt mukaan. Hän siis keskittyi aiheisiinsa, kuvasi paljon, mutta samalta aihealueelta.

Vaikkei hän minulle 'esikuvaksi' kelpaa, oli silti yllättävän mielenkiintoista ja kaikkein tärkeintä inspiroivaa lukea hänen elämästään. Näin tosin käy hyvinkin usein valokuvaajateoksia lukiessa, innostuu jostain lähestymistavasta ja sitten tekee sitä jonkin aikaa.

Photoshop 5 Tehokäyttäjän Opas

Kyllä, onhan tämä 'vanhahko' kirja, käsitelty versio on varsin vanha ohjelmistomaailman mittapuiden mukaan. Kuitenkin esim. Photoshop LE ja sen johdannaiset ovat käytännössä sama kuin tuo Photoshop 5. Ja tälläisessä ohjelmistossa kerran opittu ei hevin muutu.

Alku on lupaava, antialisointia selittävässä kuvassa on yhtälö y=x² ja kuvassa on suora viiva. Grafiikat on suomennettu vain osittain, monessa kohti lukee englanninkielinen teksti. Kirja näyttää olleen englanninkielessä painoksessa värillinen, mutta tämä on täysin mustavalkoinen teos. Harmi, koska suurin osa säätöjä juuri olisi tarvinnut niitä värejä. Aika monesti näkyi liian vaaleita kuvia, joissa oli selkeästi joku värikanava viety huonosti painoon.

Kirja on parhaimmillaan silloin kun sen lukee putkeen ja 'tekee tehtävät'. Muutoin siitä ei saa kovin paljoa irti, koska näppäinpainallusten sepustuksia on hyvin tylsää lukea. Tehokäyttäjän oppaaksi sitä ei mielestäni voikaan nimetä, koska työkaluttain tapahtuva erittely toiminnoista ja siihen liittyvistä näppäinoikoteistä ei ole. Tällainen olisikin todella hyvä jossain olla.

Kirjan esimerkit eivät herätä kovin suurta luottamusta tekijätiimin ammattitaitoon, muutama kuva jolle tehdään varsin typerä 'modaus'. Pienelläkin kokemuksella oikeasta työstä voisi keksiä hyvin paljon mielenktiintoisempia ja ajan hammasta kestävämpiä harjoituksia.

Vaikka jotakuinkin kaikki toiminnot esitellään varsin perusteellisesti, tyypilliseen 'humanisti kirjoittaa tekniikasta' -tapaan perustelut jätetään monessa kohdassa väliin. Asenteena 'tee näin koska se on hyvä' on rasittava.

Michael Langford: Advanced Photography (5th Ed.)

Eipä ollut niin paljoa muuttunut 3rd editionista (joka oli vuodelta 1973). Jonkin verran uutta asiaa (digikameroiden 'alkeet', hyperlaajakulmat ja reippaasti enemmän värivedostusta).
Hyviä kohtia olivat ainakin ammattilaisina työskentelevien eri lajikeiden tehtävien luonteen kertominen ja niihin tarvittavien 'ominaisuuksien' selvittäminen. Muutama tuli ihan oikeasti yllätyksenä.
Uutena asiana oli myös Adamsin Zone -systeemin käyttö. Pienoinen pettymys oli MV -filmien ominaiskäyrien melko totaalinen poisjättö, mutta ehkäpä se onkin sitten siellä Basic Photography:ssä nykyään. Myös salamalaitteiden käsittely jäi pintapuoliseksi, täysin ilman kertomista salamoiden perus-asetelmista (ainakin studion puolelta). Tämän kuitenkin ymmärtää jos tämä onkin enemmän teknisen luonteinen opas valokuvauksen opetukseen.

Ansel Adams: The Negative (10th 1989)

Sinänsä loistava, tarkasti selittävä ja hiuksia halkova eepos negatiivin teosta. (siis valottamisesta). Paljon filtteriasiaa ja muutakin. Zone -systeemin selitystä ja sen käytännön toteutusta.
Kuitenkin juuri tällä hetkellä ei ole niin paljon kokemusta negatiivista että olisin turhautunut 'ties minkä' asian kanssa. Tämä kyllä johtuu ihan varmasti siitä että skannaan negoja, enkä tee papereita. Tietenkin 'täydellinen' nega olisi paljon helpompi skannattava, mutta olen melko varma että huono valotus ei näy negassa muuten kuin ylenmääräisenä rakeisuutena, ts. itse valotus ei ole paljoakaan 'kohinaa' selvempää.
Selkeä esimerkki olisi varmaan tämä. Kyseessä on HP5+@1600, kehitettynä ID-11 ja 25°C, noin 15min (muistaakseni). Nega kyllä näkyy ok, en vain osaa suhteuttaa. Kuitenkin ylenmääräisen loiva ja olisi saanut olla reippaasti parempi, ja sitä olisikin jos käyttäisin Asamsin Zonea.
Pitää lukea uudestaan sitten kun on enemmän kokemusta.

Janne Seppänen: valokuvaa ei ole / Kuvista Sanoin 5

Olipa kerrassaan mielenkiintoinen kirjanen. Vaikka olikin suurimmaksi osaksi lähinnä kirjoittajan artikkeleiden kokoelma, niin oli silti hyvin mielenkiintoinen 'muualleveto' ainakin tavalliseen kuvakritiikkiin nähden.
Tavalliseen siis siihen nähden että en itse tunne esim. maalaus-kuvataidekritiikkiä nimeksikään (eikä Seppänenkään sitä tuohon mukaan ottanut).
Kirjan suurin ongelma harrastajan näkökulmasta on todellisuudesta totaalisen vieraantunut sanakäyttö. Sinänsä sen ymmärtää koska kuulijakunta on varmastikin enimmäkseen akateemista ja tutkimus-suuntautunutta. Kirja on sellaisenaan kuitenkin niin voimakas ponnahduslautta kuvan sisällön, merkityksineen, mielikuvineen, ymmärtämiseen että sen soisi olevan jokaisen harrastajan ymmärrettävänä ilman paksumpaa sivistys-sanakirjaa.
Silloin kun kirjoittajan ääni pääsee itse vauhtiin, niin teksti on raskaasti yliladattuine sanoineenkin hyvin nopeasti ja 'melkein viihteelliseti' luettavaa.
Taka-kansi oli 'jälleen kerran' aika vieraantunut kirjan itse sisällöstä. Kirjakin oli rakenteeltaan verrattain sekava, mutta tämä saattaa johtua vain noudatetusta tavasta akateeemisen esityksen suhteen.
Kaikesta huolimatta tämä oli, tähän asti kokemastani, kuvan analysoinnista lukemistani teksteistä suurin katon-läpi-ylöspäin -kokemus.