Pari viime päivää luin kyseistä teosta. En oikein tunne 'elämänkerta'
-skeneä, mutta tämä oli melkoisen väritetty teos. Varsin luettavaa tekstiä,
toki, mutta 'ihmisten pään sisälle meneminen' ei tunnu ilmaisukeinona kovin
uskottavalta asiatekstissä. Toki voin ymmärtää jos nämä päänsisäiset
ajatukset on otettu haastatetteluteksteistä. Silti se ei tunnu oikein
luontevalta.
Kirja on opettavainen. Tai ehkä kuitenkin vahvistava. Vahvistaa kaikki ne mielikuvat ja ajatukset mitä minulla on 'menestyksestä' ollutkin. Siitä että se vaatii enimmäkseen kovaa työtä, itsensä markkinointia, jonkin verran alansa kompetenssiä ja reippaasti tuuria.
Mapplethorpilla ei tunnu olevan mitään ideologista sanomaa. Sanoin. Kuvista voi jokainen nähdä jotain. Onko se jotain sitten sitä mitä hän halusi sanoa? Luultavasti ei. Halusiko hän edes sanoa mitään? Luultavasti ei. Seuraava jointti saattoi kiinnostaa paljon enemmän kuin kuvien kautta puhuminen.
Narkkarista dismissiivisesti puhuminen viehättää. Sitä kannattaa välttää. Ihmiset addiktoituvat eri asioihin, ja tulevat sen kanssa toimeen eri tavoilla. Vaikka huumeet muuttavat mielen, ei voi tietää muuttuuko mielen sanoma siinä samalla. Voi olla että huumeet olivat vain suodattimena hänen ilmaisulleen.
Kirjassa oli valitettavan vähän Mapplethorpen kuvia. Kuitenkin melkein jokaisen 'kauden' edustuskuva (S&M -kuvat loistavat poissaolollaan) on päässyt mukaan. Hän siis keskittyi aiheisiinsa, kuvasi paljon, mutta samalta aihealueelta.
Vaikkei hän minulle 'esikuvaksi' kelpaa, oli silti yllättävän
mielenkiintoista ja kaikkein tärkeintä inspiroivaa lukea hänen
elämästään. Näin tosin käy hyvinkin usein valokuvaajateoksia lukiessa,
innostuu jostain lähestymistavasta ja sitten tekee sitä jonkin aikaa.
Kyllä, onhan tämä 'vanhahko' kirja, käsitelty versio on varsin vanha ohjelmistomaailman mittapuiden mukaan. Kuitenkin esim. Photoshop LE ja sen johdannaiset ovat käytännössä sama kuin tuo Photoshop 5. Ja tälläisessä ohjelmistossa kerran opittu ei hevin muutu.
Alku on lupaava, antialisointia selittävässä kuvassa on yhtälö y=x2 ja kuvassa on suora viiva. Grafiikat on suomennettu vain osittain, monessa kohti lukee englanninkielinen teksti. Kirja näyttää olleen englanninkielessä painoksessa värillinen, mutta tämä on täysin mustavalkoinen teos. Harmi, koska suurin osa säätöjä juuri olisi tarvinnut niitä värejä. Aika monesti näkyi liian vaaleita kuvia, joissa oli selkeästi joku värikanava viety huonosti painoon.
Kirja on parhaimmillaan silloin kun sen lukee putkeen ja 'tekee tehtävät'. Muutoin siitä ei saa kovin paljoa irti, koska näppäinpainallusten sepustuksia on hyvin tylsää lukea. Tehokäyttäjän oppaaksi sitä ei mielestäni voikaan nimetä, koska työkaluttain tapahtuva erittely toiminnoista ja siihen liittyvistä näppäinoikoteistä ei ole. Tällainen olisikin todella hyvä jossain olla.
Kirjan esimerkit eivät herätä kovin suurta luottamusta tekijätiimin ammattitaitoon, muutama kuva jolle tehdään varsin typerä 'modaus'. Pienelläkin kokemuksella oikeasta työstä voisi keksiä hyvin paljon mielenktiintoisempia ja ajan hammasta kestävämpiä harjoituksia.
Vaikka jotakuinkin kaikki toiminnot esitellään varsin
perusteellisesti, tyypilliseen 'humanisti kirjoittaa tekniikasta'
-tapaan perustelut jätetään monessa kohdassa väliin. Asenteena 'tee näin
koska se on hyvä' on rasittava.