Anselista oikealle

Ei ihan umpinörtti

Slashdotia ja muita pohjimmiltaan amerikkalaisia nörttiyhteisöjä lukiessa tulee usein mieleen että 'eipä minulla oikeastaan noin mennyt' ja 'mistähän tuo nyt oikein puhuu' kun puhutaan jostain mistä kaikki olevinaan tietävät ja omaavat yhteisen taustan. Samaa kohtaan kun jossain miesporukassa on puhe minkäänlaisesta urheilusta. Olen siinä ihan pihalla säännöistä, pelaajamääristä, nimistä, menneistä mestareista yms. Minulle Trivial Pursuitin urheiluosio on jotain aivan käsittämätöntä, miten helvetissä kukaan voi mitään niistä tietää? Ketä kiinnostaa kuka on potkinut ilmalla täytettyä säkkiä kahden tolpan väliin?

* psi- pyyhkii kuolaa suupielestä

Yksi iso osa kokemuspiiristä johon en varsinaisesti löydä vastakohtaa amerikkalaisista nörteistä on koettu viihde ja sen myötä saatu kultuuri-indoktrinaatio. Tähän on tietenkin suurena osana vaikuttanut toisessa massa viettämäni varhaislapsuus, mutta enpä ole kovin paljoa tehnyt sen jälkeisinä vuosina saadakseni ne aukot umpeen.

Tänä vuonna olenkin yrittänyt tavallaan kuroa nämä huomaamani aukot umpeen. Katsonut tiettyjä elokuvia ja sarjoja, Star Trekiä, Monty Pythonia, Fireflytä, Stargatea (näiden saatavuus kokonaisina on aina jonkinasteinen ongelma) ja lukenut kirjoja. Kirjat ovat minulle jostain syystä se kovempi pala.

Aivoiksi kutsumani pieni surkastuma kun ei voi uskoa että kaikella sillä tekstimäärällä mitä luin nuorena ei pääse edes scifi101 -tasosta läpi. Olen siis lukenut mielestäni paljon, mutta kuitenkin jotain aivan väärää. Kaiken lisäksi kun oikein asiaa muistelee niin luin samoja kirjoja peräti monta kertaa läpi. Howardin Conan:eita, LOTR:ia, Sabatinin Captain Bloodia, Jack Londonia ja jotain hämäriä venäläisiä joista kellään muulla ei taida olla hajuakaan (Strugatskin veljekset taitavat olla ainoat venäläiset scifi'lijät joista länsi tietää, Asimov oli perusamerikan hemmo).

Eikä asiaa auta Suomen takapajulaisuus mitä tulee maailman scifitrendien seuraamisessa käännösten muodossa. Suurimmat ilmiöt näkyvät, mutta pienemmät aallot tulevat vuosia myöhässä, 1980-luvun menestykset vasta nyt. 1990-luvulla kävin Äänekosken kirjastossa ­ melkeinpä aakkosjärjestyksessä ­ läpi WSOY:n scifisarjaa (mustat kirjat ja kansiteksteissa joku tuplaviivainen fontti).

Nyt tuntuu että saavutin sivistyttämisessäni uuden etapin kun löysin Kirjalaarista Orson Scott Card:n Homecoming -sarjan 5:n kirjan kokoisena. Tämä kirjailija on näkynyt monessa yhteydessä (viimeksi muistaakseni Lucas Arts:n Loom -pelissä). Hmm. Tutkiskellessa tarkemmin sarjan taustaa paljastuu että tämä on novellisaatio mormonien pyhistä teksteistä. Eeeeww.

Noh, katsotaan miten korttimies suorittaa tällaisen mäkilähdön. Olen wanhoilla päivilläni tullut varsin allergiseksi uskontopropagandalle (erityisesti tiedostaessani sen :D ).