Katsottiin eilen Aarreplaneetta. Visuaalisesti melkein ok (tuntuuko minusta vain siltä vai onko kaikilla disney-hahmoilla spanielin verta suonissaan?). Tarina on sen sijaan sitä ainaista yh-äiti-kasvava-nuori-mies -jankutusta.
Ja mikä siinä on että jokaikisessä tarinassa pitää olla Gimli/JarJar/Robotti? Eikö edes yksi animaatio pärjäisi ilman slapstickiä? Kuitenkin seassa oli myös ihan käypää rivien välissä-huumoria. Tuntuu että vaikka tämä yrittää tarjota jotain kaiken ikäisille, onnistuu se vain ärsyttämään vähän kaikkia.
En tiedä onko se minun omaa sokeutta vai miksi en näe esim. Miyazakilla
ihan samanlaista saman toistoa. Kuitenkin sillä on myös aina samanlaiset
ainekset käytössä. Tyttöjä ja kasvamisia. Ehkä se on se pakkopullaopetus
jota hän ei tuputa.
Anselista oikealle
Tilaa Anseli Blogilistaan[?]
