psilandia

Mopo

Pasi Savolainen — 2009-11-06T23:54+03:00

Kesän alussa, samana päivänä kuin kesälomani alkoi, ostin moottoripyörän.

En muista enää mikä sai minut alunperin edes haluamaan mp:n päälle. Kun se kaksi vuotta sitten tapahtui, lähdin ajamaan ajokorttia. Perheemme oli siis sen verran köyhä ollessani 18 että ei ollut hirveästi varaa -- eikä oikeastaan tarvettakaan -- ajaa ajokorttia samantien kuin mahdollista. Odotin siten kymmenen vuotta ennen kuin oli jonkinlaista tarvetta, halua ja motivaatiotakaan ajokortti hankkia. Mutta oikeastaan homma meni niin että ajoin B:n sen takia että lähdin hakemaan A:ta ja se kuului siihen jo puolittain.

Mopoa ei kuitenkaan tullut hankittua ns. samantein kun oli kortti hallussa, suunnittelin vasta seuraavan, 2008 -vuoden keväälle. Ei tullut silloinkaan. Tanja yritti motivoida "sitten kun valmistut", har har.

Siinä se sitten seisoi pihassa, pitkällisen hakureissun jälkeen. Hakupäivänä karkasin töistä ja huristelin motaria koeajamaan Africa Twin:iä. Jumalauta se oli iso ja pelottava, eikä vain sen takia että ajotaukoa oli kertynyt kaksi vuotta; ajokoulun pyörä oli ollut melko timmi Kawasaki ER-5. Myyjä asui pienehkön soratien päässä ja pyysin suoraan että kyydittäis minut suuremmalle soratielle kun en uskaltanut ajaa möhköä siitä itse. Ajamaan lähtiessä pyörä sammui samantien kuin päästin vähän kytkimestä, kaipasi ihan reippaasti kaasua. Sen kun tajusin niin se ampaisi sitten melkein suoraan ojaan. Omistaja oli rento tyyppi kun ei siinä kauheasti näyttänyt hermoilevan. Kääntyessäni sitten koeajolenkin päätteeksi takaisin menetin tasapainon ja jouduin laskemaan pyörän kyljelleen maahan, suojarautojen varaan. Rehkin siinä, yritin kaikkia jujutuubista tuttuja kikkoja "näin ponnistat 230kg maasta" ja pelkäsin että pitää kävellä koko matka takaisin pyytämään omistajaa nostamaan se siitä... Mutta nousihan se lopulta siitä, satulan yli kurkottelutekniikalla.

Tunteista en muista muuta kuin että hirvitti. Päätös oli kuitenkin jo syntynyt, juuri tuo tuntui oikealta ja hyvältä. Kauppojen jälkeen piti vielä käydä hakemassa helsingistä päähäni sopiva kypärä, ajopuku ja apukuski pyörän ja auton kotiin viemiseksi. Koska oli perjantai ja aikaa oli kulunut jo paljon, tuli jossain vaiheessa kauhea kiire päästä kampekauppaan ennen sen sulkemista, sovittuun aikaan hakemaan ajopuku ja inhimilliseen aikaan hakemaan ajoapu. Bensa uhkasi loppua, ajelin turhan ruuhkaisilla kaduilla helsingin keskustassa ja yritin suunnistaa täysin tuntemattomiin paikkoihin.

Kaikki sujui kuitenkin pahemmitta kommelluksitta ja kahdeksan aikoihin olimme taas pyörän entisen omistajan pihassa. Totesin siinä että päivä oli ollut pitkä kuudelta töihin herätyksineen, hermoiluineen ja ajoineen; en kykenisi ajamaan pyörää itse kotiin sitä sataa kilometriä mitä siitä meille oli. Olin jo valmis lähtemään ja tulemaan sitten myöhemmin hakemaan pyörää vuokraperäkärryllä kun myyjä tarjosi omaa lainaksi. Helpotti elämää todella paljon tuollainen ystävällisyys. Siinä samalla nähtiin kuinka pyörän hyvin tunteva sitä pystyy käsittelemään; myyjä ajoi sen suoraan peräkärryyn lankkua pitkin, eikä mitään matelua vaan hana auki ja reipas jarrutus kun oli kohdalla. Siihen kun kykenisi..

Keräsin rohkeutta lähteä ajamaan uudestaan aika monta päivää. Sitten kun sitä tuli tarpeeksi.. Parkkialueemme ajoramppi on parin metrin korkuinen melko jyrkkä nousu, siihen onnistuin sammuttamaan mopon pari kertaa. Lopulta tajusin taas käyttää reippaammin kaasua. Päästessäni viidenkymmenen metrin päähän risteykseen, sammui mopo siihenkin, suoraan paikallisen teinimopoporukan silmien alla, ja sammui taas joka kerta kun vähänkin kytkintä hölläsin. Kolmen-neljän sammumisen jälkeen tajusin laittaa tankin reserville ja mopo pysyi käynnissä. Siinä vaiheessa olin pikkuhiljaa varpailla työntänyt möhkön kävelytielle ja köröttelin siitä sitten pienemmälle tielle.

Siitä se sitten lähti, nolotus maximuksesta pikkuhiljaa paremmin ja paremmin onnistuviin ajoihin. Pienehköjä korjauksia piti tehdä ennen kuin pystyi lähtemään vähääkään pidemmälle. Ketjut piti vaihtaa, entiset olivat sekä jäykät että kuluneet, pitivät kovaa säännöllistä rahinaa ajaessa. Kummatkin ketjurattaat vaihdoin, takarenkaan rattaan vaihto oli sitten kahden päivän homma kun sen pultit olivat ihan jumissa. Akku oli luultavasti irroitettu talveksi ja napa oli jäänyt löysäksi; yhden ajon päätteeksi vilkut ensin menivät päälle vasta tappelun jälkeen ja sitten vilkkuivat todella nopeassa tahdissa, sitten mopo ei enää edes inahtanut kun yritin käynnistää, mutta vähän ajan päästä käynnistyikin. Olin jo purkamassa enemmänkin kun huomasin että se napa oli löysällä. Akku piti myöhemmin vaihtaa kokonaan, ei enää pitänyt varausta; kyljessä oleva numero viittaisi että se olisi valmistettu joskus '99, pitääköhän paikkansa.

Nyt se on talvisäilössä. Juuri ennen kuin piti viedä takarengas poimi naulan ja vaihdoin etusen ja takasen vähän karkeampiin. Eturenkaana Bilteman Innova -enskarengas ja takasena Pirellin MT21. Edelliset olivat Bridgestonen touring -renkaat, ei ihan sileimmät mutta eivät kyllä pitäneet mitenkään älyttömän hyvin muualla kuin asfaltilla. Näillä uusilla lähdinkin sitten ajamaan pitkähköä matkaa melkein nollakelissä. Ei ollut kaikkein välkyin ajatus. Satasen vauhdissa etunen tuntui vikuroivan jonkin verran, melkein woblasi, sitä hitaammassa taas tuntui vievän minne halusi. Seuraavana päivänä kun niillä ajoi jo vähän tottuneempana vielä sulia hiekkateitä niin siinä pito oli aivan sairaan hyvä ja oli todella nautinto ajaa.

Näin unia soratiesurauttelusta seuraavan viikon.

Tavallaan

Pasi Savolainen — 2009-10-01T23:58+03:00

OK, eiköhän tämä tauko riitä.

Blogi ja koko sivusto "katosivat" kun edellisestä kotipalvelimesta kosahti erinäisiä osia joita en nyt muista, luultavasti kiintolevy sanoi sopimuksensa irti tms. Tärkeimmät asiat pelastuivat, mistä tämäkin on omanlainen osoituksensa.

Kesti melko pitkään ennenkuin kiinnosti kirjoittaa tänne sen verran että jaksoin kammeta järjestelmää ylös. Nykyään aika menee aivan liian helposti siinä että lueskelee muiden tuottamia juttuja ja pitää oman naamansa kiinni; joskus oli toisin.

Jutut ovat vielä jonkin verran rikki ja kesken, ns. under-construction.

Oh well, so it happens

Pasi Savolainen — 2008-08-27T23:03+03:00

Yeah, uncreative pauses happen and the rule number 42 is that we don't talk about it.

Metasontaa tekee mieli tuupata eetteriin. Saa jäädä väliin.

Koodasin vaihteeksi kotona. Muutamaan kuukauteen sitä ei tullut tehtyä, osittain koska töissä sai hommasta tavallaan tarpeeksi. Ja tavallaan ei ollenkaan. Töissä hommiin kuuluu enemmänkin toisten koodin turpaan leipomista ja sen sellaista alistamista. Sellaisen jälkeen ei ole enää hirveästi paukkuja tehdä asioita ihan omaksi huvikseen.

Homma laukesikin sitten ihan siihen että yksi asia rupesi töissä vituttamaan ihan vaan käsittämättömän paljon ja otinkin asianhoidon omiin käsiin. Kyseessä siis se että MS:n hieno ja uusi TFS -versiohallinta ja koodiorjien nujertamis -ohjelmisto ei osaa edes lähettää emailiin täydellistä listausta versiohallintaan menneistä muutoksista (ns. diffi). Sen saa toki esille, mutta vasta sitten kun on käsin kaivanut sen changesetin jonka joku on sinne tuupannut ja sittenkin diffin saa esiin vain tiedosto kerrallaan ja vain koko tiedosto kerrallaan. Jos vain on joskus nähnyt kuinka yksinkertaisen kätevää on nähdä koko checkin kerralla, pelkät muutokset..

Tämä on oikeastaan aika toivotonta, TFS on tietyiltä osin niin käsittämättömän surkea ja keskeneräinen tuotteena että ei voi ymmärtää mitä sen julkaisulla on edes haettu. Tämä vuonna 2005 julkaistu softa tekee mielenkiintoisia oletuksia jotka johtavat siihen että sitä ei saa käytettyä järkevästi ilman jatkuvaa yhteyttä palvelimeen (tätähän ei läppäreiden pätkivien mobiiliyhteyksien aikakaudella tapahdu kovin usein...).

Tothepoint, käytin TFS SDK:ta ja käytännössä dumppasin versiohallinnan jokaisen changesetin tietokantaan diffeinä (se on myönnettävä että SDK:n rajapinta TFS-palvelimeen on melko hyvä, joskin siellä on loistavia helmiä kuten tiedoston Encoding:n esittäminen int:nä). Softalle sitten ASP.NET -saitti joka näyttää pikayhteenvedon ja siitä ulos RSS ja iCal -feedit, väritetyt diffit ja diffstatit. Kätevää.

Ymmärtääkseeni osa meilläkin töissä esiintyneistä kommunikaatio- ja toimintatapa-ongelmista olisi melko helposti ollut vältettävissä ihan vaan sillä että tiimeittäin edes joku seuraisi suunnilleen mitä toisten tiimien versiohallinta -alueille tippuu. Se loisi pientä painetta tehdä suunnilleen samoja ratkaisuja. NIH:llehän tuo ei tietenkään tekisi mitään..

Pari kiloriviä koodia siinä syntyi, C# on siinä mielessä kohtuuhiljainen. On aina hienoa kun pääsee vapauttamaan koodia sormenpäistään, lyhyet hetket kun sitä vaan syntyy itsestään. Viikkojen kuluttua sen joutuu taas pusertamaan lihamurskaimesta, mutta se luomisen hetki on hyvinkin sen arvoista.

Justjust.

Pasi Savolainen — 2008-04-04T23:13+03:00

90% Geek

Kuva 12 / 366, 354 jäljellä

Pasi Savolainen — 2008-02-27T01:01+03:00

This Space Intentionally Left Blank.

Kuva 11 / 366, 355 jäljellä

Pasi Savolainen — 2008-02-27T00:36+03:00

Sen jälkeen on tietysti asiallista kysyä että miksi ja mitä varten. Vastaukseksi saattaa saada jotta "miksipähän ei". Kehittymistä ja kasvamista. Kumpaakin hehkutetaan hyödyllisenä. Taas voi miettiä miksi hyödyllisen asettaa etusijalle esimerkiksi miellyttävästä.

Hyödyllisen määritelmään tuntuu sisältyvän implisiittisenä lisämääre "pitkässä juoksussa". Ikäänkuin mitä pidemmälle ajalle arvon takaisin kertyminen venyy sitä parempi se on. Mikä ei ole tuollaisena tietenkään totta.

Kuva 10 / 366, 356 jäljellä

Pasi Savolainen — 2008-02-27T00:23+03:00

Kuraaaa...

Kuva 9 / 366, 357 jäljellä

Pasi Savolainen — 2008-02-27T00:21+03:00

Matalamielistä kohinaa.

Kuva 8 / 366, 358 jäljellä

Pasi Savolainen — 2008-02-27T00:14+03:00

Asiaa hankaloittaa se että niin hyödytön kuin onkin, ennakkotarkastus yrittää kuitenkin pitää jonkinlaista tasoa yllä.

Kuva 7 / 366, 359 jäljellä

Pasi Savolainen — 2008-02-13T08:18+03:00

Ehkäpä tässä jonain päivänä.

Kuva 6 / 366, 360 jäljellä

Pasi Savolainen — 2008-02-11T21:01+03:00

Enpä selitä vieläkään, ihan kiusallani.

Kuva 5 / 366, 361 jäljellä

Pasi Savolainen — 2008-01-15T01:35+03:00

Kuva 4 / 366, 362 jäljellä

Pasi Savolainen — 2008-01-15T01:34+03:00

Kuka se sieltä kurkistaa?

Convergence shmorvengence, nettijuttujen helpohko muistaminen ja jakaminen

Pasi Savolainen — 2008-01-12T23:57+03:00

Usein törmää tilanteeseen että pitäisi muistaa jokin asia johon on sattumoisin törmännyt netissä, mahdollisesti "jakaa" se kavereille ja ehkä jopa kommentoida sitä jotenkin.

Sellaiseen voi käyttää Google Notebook:ia ja Google Reader:ia. Notebook toimii niin että sen jälkeen kun asennat sen extension Firefox tai IE -selaimeen (saatavilla yo. osoitteesta), selaimen alapalkissa on 'Notebook' -nappi, siitä tulee esiin pieni alue johon voi kirjoittaa tai kopioida sillä hetkellä auki olevasta sivusta sisältöä. Helpoin tapa käyttää on maalata sivulta hiirellä tekstiä (myös kuvia!) ja painaa tähti -näppäintä Notebook:ssa. Tämä tallentaa sekä sivun osoitteen että annetun tekstin myöhempää käyttöä varten.

Jakaminen onnistuu sitten niin että Notebookissa asettaa halutun leikekirjan yleisesti luettavaksi (Notebookissa voi pitää useampaa leikekirjaa ja lisätä leikkeitä niihin erikseen, esim. jaettavat, työ, muut) ja lisää tämän jaetun sivun RSS-feedin google readeriin. Tämän jälkeen notebookiin lisäämäsi leikkeet rupeavat ilmestymään Readerin itemeihin ja ne voi merkitä jaetuiksi, mikä saa ne näkymään kavereiden Readerissa.

Ongelmana tässä on melko iso viive välillä Notebook<->Reader, sillä Reader tarkistaa notebookin rss-feedin päivittymisen vain muutaman tunnin välein. Toinen ongelma voi tulla himosurffaajalle ja leikkeilijalle, jokainen itemi kun pitää jakaa Readerissa erikseen :)

Kuva 3 / 366, 363 jäljellä

Pasi Savolainen — 2008-01-09T23:56+03:00

And that's all I have to say about that.

Kuva 2 / 366, 364 jäljellä

Pasi Savolainen — 2008-01-09T23:35+03:00

Säännöt ovat turhia jos niitä ei rikota.

Kuva 1 / 366, 365 jäljellä.

Pasi Savolainen — 2008-01-02T21:48+03:00

Selitän tarkemmin myöhemmin.

Rajoitteet: ISO6400 (Nikon D1 HI-2 -tila), 50mm, f1.4 ja vapaasti valittava valotusaika, RAW ja jälkimuokkaus käytettävissä. 31.12.2008 oltava 366 kuvaa, kuva julkaistava enintään viikon viiveellä.

Hewkkuja ruokapöytään

Pasi Savolainen — 2008-01-02T02:18+03:00

Herwannan LIDL:stä löytyi jugurttijäätelöä. Tanju ei tykännyt poimimastani kirsikkamausta, mutta minusta oli aivan loistavaa.

Vähän hämmentävästi siellä on todella hyvä valikoima lisä-aineettomia elintarvikkeita, hilloja ja melkein kaikki muu purkitettu tavara. Meillä kun ei E2xx -sarjaa kestetä.

Ihmetyksen aihetta on kyllä aiheuttanut heidän mainostus, kertaakaan kun heillä on ollut joku teemajutska niin mitään mainostettuja erikoisruokia en ole samaisessa herwannan myymälässä löytänyt.

Vuosi 2007

Pasi Savolainen — 2007-12-31T21:22+03:00

Kohta vaihtuu vuosi, lienee aika pienelle listaukselle:

Tanja valmistui DI:ksi.
Ajoin A ja B -kortit.
Muutimme osaksi omaan asuntoon opiskelija-asunnosta.
Koulun projektityö -kurssin parissa on mennyt hirveä määrä aikaa.
Töihinkin on uponnut aikaa.
Aksu on sanonut niin paljon hassuja juttuja että niitä ei muista enää.

Hyvää uutta vuotta 2008!

Edit: laitoin tämän mukaan valokuvatorstaihin (ja tietenkin tajusin aiheen ihan väärin ;)

Eat my life away 0 seconds at a time

Pasi Savolainen — 2007-12-10T14:49+03:00

Olin aika nopea, tuona aikana ehdin juoda kupin kahvia, lukea ~40 sivua dokkareita, ottaa screenshotin, palauttaa backupeista kuvanexportointiskriptin, siirtää tiedostoja paikasta toiseen ja kirjottaa tämän itkuvirren.